31.10.2013 Roosa kävi kääntymässä ERJ:n laatuarvostelutilaisuuteen ja nappasi sieltä palkinnon ERJ-II! Vaikka en voisi olla ylpeämpi arvokkaasta leidistäni, ykköspalkinto jäi niin hilkulle (kaksi pistettä!), että Roosa keräilee vielä hieman tarmoa ja käy sitten uusimassa. Siitä huolimatta tammamamma sai kehuja ja porkkanoita uskomattomat määrät.
20.10.2014 Roosa pääsi käymään myös kantakirjatuomarien eteen. Hyvin käyttäytynyt, omanarvontuntoinen itämainen eksotiikkatammani keräsi 69 pistettä ja palkinnon KTK-III. Pisteen päässä kakkosesta, mutta se ei edes haittaa vaan syötin luonnollisesti Roosalle liikaa herkkuja.
Estehevonen estehevosen perään... En todellakaan tiedä, mistä kolosta näitä siunaantuu jatkuvasti! Ostin Roosan, koska etsiskelin itselleni kilpahevoseksi keskittyvää puoliveristä. Vastauksena ilmoitukseeni sain kuitenkin Ceeltä tarjouksen budjonnyivarsasta, johon ihastuin heti ensi silmäyksellä. Ylväs, itämainen prinsessa vetosi minuun heti, vaikka se itse olikin Suomessa syntynyt siinä näkyi kuitenkin eksoottisen idän tuulahdus.
Kävin paikan päällä katsomassa tammavarsaa ja jos olin kuvat nähdessäni myyty, niin varsan nähdessäni anoin sitä polvillani omakseni. Kaupat tehtiin (eikä minun tarvinnut anoa polvillani) ja palasin kotiin odottelemaan tulisilla hiilillä Roosan kasvamista vieroitusikään. Ahkerasti kävin sitä katselemassa ja voi että sitä onnea, kun sain poimia mukaani kauniin kullanruskean varsan ja viedä mukanani! Siitä alkoi vaellus punaisella matolla kohti menestyneen estehevosen uraa, tosin pakko sanoa, että se punainen matto on paikka paikoin varsin rytyssä ja paikka paikoin sillä ei ole kävelty askeltakaan. Matka jatkuu edelleen, punaista mattoa siintää edessä vielä pitkälle, mutta eri asia on, kuinka pitkä matka siitä kävellään matolla.
Roosaa ei kuitenkaan voi olla rakastamatta, omanarvontuntoinen neiti antaa paljon enemmän kuin ottaa, vaikkei se aina siltä tunnukaan. Punainen matto on jalkojen alla kuitenkin niin pehmeä, että jos sillä kävely vaatii ajoittaista okien yli rämpimistä se on vain kestettävä ja rämmittävä sitkeästi taas kohti pehmyttä, jalkoja hivelevää autuutta.
Don't take life too seriously, you won't get out alive
Roosa on sopiva sekoitus rauhallista ja tyyntä luottohevosta sekä säpäkkää kisaratsua. Sen maailmaa ei tunnu hetkauttavan mikään, se suhtautuu melkein kaikkiin asioihin stoalaisen tyynesti eikä ota kummempaa stressiä sen isommin ohi juoksevasta oravasta kuin maailmanlopustakaan. Budjonnyi vaikuttaa ulospäin juuri sellaiselta pystyynkuolleelta ratsastuskouluhevoselta, joka vain seisoo ja möllöttää ja jolla on yhtä kovat kyljet kuin suupieletkin. Mielikuva on kuitenkin ehdottoman väärä, ja mikäli näin ajattelee sopiikin vilkaista saman tien tamman ilmettä, jo se kertoo, että pään sisus ei ole kuollut mihinkään. Roosan eloisa, utelias katse ja korvat kertovat jo tarpeeksi, se ei vain halua tehdä mitenkään suurta numeroa omasta kiinnostuneisuudestaan maailmaa kohtaan. Muiden hevosten kanssa tamman käytös on hieman kahtiajakoista, se ei sen suuremmin välitä hevosseurasta, ei ahdistu jos ympärillä ei ole muita koko ajan - muita pitää toki olla näkö- tai kuuloetäisyydellä -, mutta voi olla seurallinen yhden tai kahden hevosen seurassa. Isommissa porukoissa Roosa kuitenkin ottaa dominoivan roolin, kiusaa ja ajattaa muita täysin ilman näennäistä syytä. Tätäkin se harrastaa vain tarhaillessaan, kisapaikoilla sen ympärille saa olla pakkautunut vaikka kolme tallillista hevosia ilman, että tamma sanoo siihen muuta kuin "jaa".
I may be drunk, Miss, but in the morning I will be sober and you will still be ugly.
Vaikka budjonnyi onkin rauhallinen ja melkein flegmaattisen oloinen sitä ei voi hoitaa kuka tahansa. Roosa on hyvin tarkka siitä, ketä päästää lähelleen ja antaakin napakat poistumiskehotuksen kaikille muille, lapsia se inhoaa aivan erityisesti ja vaikka sitä ei suoranaisesti vaaralliseksi voi luokitella, ei se turvallinenkaan ole. Niiden kanssa, jotka tamma hyväksyy hoitamaan itseään se vaikuttaa lähinnä pystyyn kuolleelta. Hevonen ei juuri liiku paikasta toiseen eikä kiinnostu hoitajastaan vaan antaa tämän harjata ja puunata vaikka maailman loppuun asti sanomatta siihen sanaakaan. Ympäristöään Roosa kuitenkin tarkkailee jatkuvasti ja huomauttaa myös hoitajalle, jos löytää jotain jännää tai hoitaja tekee jotain väärin, joten mikään kehäraakki se ei ole. Tamma kiintyy vahvasti sitä vakituisesti hoitaviin ja sen kanssa seurusteleviin ihmisiin, sen kanssa täytyy vain jaksaa puuhata niin hoitamisen, kuin seurustelun ja rapsutustenkin merkeissä. Erityisen näkyvästi budjonnyi ei kiintymystään tuo esille, se näkyy lähinnä pienissä asioissa; korvat höristyvät kun oma ihminen tulee karsinalle tai tarhalle, tamma seurustelee takaisin ja saattaapa Roosa silloin tällöin hörähtääkin. Hoitotoimenpiteet ja varustus sujuvat ongelmitta, kunhan hevosta kohtelee kunnioittaen ja muistaen, että näennäisestä flegmaattisuudestaan huolimatta se on kuitenkin herkkä otus. Budjonnyi on opetettu taluttaen kulkemaan ihmisen takana ja pysähtymään ihmisen mukana ja sitä pitääkin taluttaa pitkällä narulla, lyhyessä se hermostuu tanssahtelevaksi sähikäiseksi joka vain pahenee kun narua kiristää. Selkäännousu sujuu ongelmitta, samoin eläinlääkärin ja kengittäjän käynnit. Veteen Roosa suhtautuu hullunkurisen kahtiajakoisesti, se rakastaa uimista ja vesileikkejä, mutta pesukarsina on oikea surmanloukko ja vesiletku jättiläiskäärme joka haluaa syödä Roosa-paran suihinsa.
You have delighted us long enough.
Ratsuna koko tamman olemus muuttuu. Siinä, missä se tarhaillessaan ja karsinassa sekä hoidettavana ollessaan vaikuttaa pomminvarmalta tuntipollelta ei se satulan ja ratsastajan selkäänsä saatuaan näytä enää lähellekään samalta. Koko Roosan olemus ryhdistäytyy ja säpäköityy kun hevonen ei muutoin itsestään melua pidä, se pitää kyllä huolen että ratsuna se huomataan. Vaikka budjonnyi ei ihan kaukaa eksoottisesta idästä olekaan kotoisin, eikä edusta itämaista tulisuutta muuten, sen ratsastettavuus on kyllä juuri sitä luokkaa. Roosa on äärettömän herkkä ratsu ja sen kanssa meinaa olla vähän liiankin helppo tehdä virheitä, unohtaa miten pienestä hevonen tekee asiat. Tamman ratsastaminen on vaikeaa, mutta palkitsevaa sillä kun sen kanssa onnistuu, tietää tehneensä asiat just eikä meilkein oikein. Budjonnyi sietää ratsastajalta virheitä vain vähän, se antaa pikkuvirheet anteeksi - pieni nykäisy suusta, pohkeen tai asennon hienoinen heilahdus -, mutta heti, jos ratsastaja tekee niitä jatkuvasti tai ne kasvavat Roosa sanoo itsensä irti koko touhusta. Tamma joko lyö jarrut pohjaan tyystin, tai järjestää sellaisen pukkishow'n että sitä kelpaa kentän laidalta katsella, ellei pelkää ratsastajan puolesta. Budjonnyi on mahdollista lepytellä toimimaan vielä saman ratsastuskerran aikana, mutta se venkoilee vastaan ja tolskailee välissä ihan omiaan mielenosoituksellisesti - jos ei ratsastaja tee asioita kunnolla niin miksi hänenkään pitäisi! Roosa ei ole mikään heti ja automaattisesti toimiva hevonen, se aina aluksi venkoilee ja mietiskelee ratsastajan otteita, järjestää show'n jos on järjestääkseen tai alkaa toimia jos on toimiakseen. Budjonnyi voi samalla ihmisellä toimia yhtenä päivänä loistavasti ja seuraavana surkeasti, sillä vaikka sen ratsastettavuuteen voikin paljon itse vaikuttaa, Roosan hyvät ja huonot päivät täytyy vain sietää.
Kouluratsastus sujuu Roosalta kohtalaisen hyvin, jos sen on saanut pidettyä toimivana ja ratsastaa sitä oikein. Tamma on notkea ja herkkä, sen vahvuuksiin kuuluvat näyttävät askellajit, jotka etenkin lisättyinä saavat tuomariston ja ratsukasvattajat itkemään ilosta. Kokoaminen sen sijaan on aina ollut budjonnyille haaste, se ei itse pidä koottuna kulkemisesta ollenkaan ja venkoileekin vastaan kaikin keinoin. Se kyllä osaa homman ja pystyy kulkemaan koottuna kouluradalla vaaditut tehtävät ja pidempäänkin, mutta ei pidä siitä. Roosa pitää ratsastaa, ratsastaa ja ratsastaa jotta sen saisi kokoamaan itsensä ja vielä kulkemaankin sellaisena, eikä hevonen siedä virheitä selässä istujalta kun tekee jotain, mitä ei tykkää tehdä. Vaikka koulu sujuukin tammalta ja se kulkee sitä, kuka tahansa jolla on silmät päässään näkee, ettei se ole hevosen leipälaji. Roosasta oikein näkee, kuinka se koko ajan kysyy, voitaisiinko tämä ylitsevuotavan tylsä ja inhottava kouluvääntö lopettaa nyt.
Esteillä Roosa pääsee loistamaan. Sillä on hyvä hyppytekniikka ja hyvä silmä ponnistuspaikoille, sekä kykyä tehdä nopeita aikoja uusinnassa. Kaikki riippuu kuitenkin siitä, miten tammaa ratsastaa. Vaikka se pitääkin hyppäämisestä erittäin paljon ja voisi todennäköisesti tehdä sitä, kunnes ei enää jaksa, ei sen ratsastettavuuden haastavuus ole kadonnut yhtään mihinkään. Jos jotain, niin päin vastoin. Se, että hyppääminen on budjonnyin mielestä kivaa, ei Roosan mielestä tarkoita, että sen pitäisi antaa itseään jotenkin helpommalla ratsastettavaksi - Roosa voi pitää kivaa ihan yksinkin! Ratsastajan täytyy olla tarkka siitä, ettei ala ratsastaa liikaa, kaikki suussa roikkuminen ja pohkeilla pynkeminen pitää unohtaa heti alkuunsa, tamman kanssa pitää olla tarkka. Se haluaa, että sille kerrotaan täsmällisesti kaikki, mitä siltä halutaan, mutta niin, ettei ohjeita koeteta runnoa väkisin läpi, neiti ei nääs ole mikään tyhmä eikä hänelle siis tarvitse vääntää rautalangasta. Jos ratsastajalla on hypätessä liian kiire ja ratssastaja alkaa kropallaan edistää, valmistautuu hyppyihin liian aikaisin ja niin edelleen Roosa tekee välittömästi täydellisen seisokin, jos ei vauhti kelpaa niin ei sitten mennä ollenkaan. Jos taas ratsastaja jää liian hitaaksi, voi tamma tehdä joko edellisenkaltaisen yleislakon, tai sitten lähteä kiitämään kuin hävittäjälentokone ja yleensä suuntana on kentän aita. Roosa vaatii ratsastajaltaan paljon, joskus jopa liikaa, mutta jos sen kanssa löytää yhteisen sävelen on onnistunut rata melkein taattu - se yhteinen sävel vain pitää säilyttää koko ajan, tai koko juttu kaatuu kakofoniaksi jossa Roosa saa äänensä isoimmin kuuluviin.
Maastolenkeillä saa ratsastaja sentään huokaista helpotuksesta, Roosa on varmajalkainen ja muutenkin varma hevonen. Se on maastossa toki säpäkkä ja menevä, mutta säikkyy harvoin ja jos ohjelmassa on pelkkää rentoa maastoilua mielenvirkistykseksi, siltä harvoin vaaditaan työntekoa joten sillä ei ole syytä kiukkuilla. Vauhtia ei budjonnyin kanssa saa maastossa pelätä, se yleensä menee eikä meinaa erityisesti laukassa, mutta kuuntelee hyvin pidätteet joten sitä ei tarvitse säikkyä. Mikäli tammalta alkaa maastossa jotain vaatia se heittäytyy heti takaisin samanlaiseksi kuin ennenkin. Roosa ei tee jos ratsastaja ei tee, piste. Kestävä ja varma ratsu, jonka kanssa selviytyy varmasti ehjänä kotiin jos sitä ei häiritse ja lenkin jälkeen tamma olisi valmis menemään saman vaikka heti uudelleen. Varmaa on, että selästä loppuu kunto ennen kuin budjonnyilta.
As the joker said, if you are good at something why do it for free.
Roosa on loistava kilparatsu, jos sen kanssa vain pääsee samalle aaltopituudelle. Kisapaikkojen jännitys ei sen kummemmin tartu tammaan, totta kai se jonkun verran vireytyy ja herkistyy kun tunnelma on hektinen, hevoset ja ihmiset kiirehtivät ja ovat uusia, yleisö hälisee ja kuulutukset pauhaavat. Budjonnyi ei kuitenkaan vedä siitä mitään tärinä-loikka-pomppu-intopintokohtausta vaan korkeintaan on hieman jännittyneempi ja säpäkämpi kuin tavallisesti. Ratsastettavuus Roosalla ei kuitenkaan juurikaan muutu, se on edelleen sama avuista tarkka hevonen, joka pistää kaiken läskiksi jos ratsastaja ei sen mielestä tee tarpeeksi töitä, tekee niitä liikaa tai ei tee niitä oikealla tavalla. Tamma nauttii ihailusta ja huomiosta, mutta se ei ole sille mikään syy toimia kisoissa helpommin. Se on syy kiukutella, mikäli suoritus menee huonosti eikä hevonen saakaan ansaitsemaansa ihailua yleisöltä - ratsastaja oli se, joka pilasi kaiken! Mikäli saa itsensä Roosan aaltopituudelle ja pystyy pysymään siellä koko suorituksen ajan, on budjonnyi loistava kisaratsu, jonka voi luottaa laittavan peliin parastaan. Kunniakierrokselle päästessä pukkiesitys on taattu sekä ratsastajalle, että yleisölle, Roosa on oppinut sen villiinnyttävän yleisön entistä hurjempiin suosionosoituksiin ja ne kyllä kelpaavat.
Isä Zavidovo Ion hyvin menestynyt raudikko 162cm korkea budjonnyiori, joka painottuu este- ja kenttäratsastukseen. Nuoresta iästään huolimatta ori on kerännyt jo lähemmäs sata sijoitusta sijoitusta esteiltä ja maastoesteiltä, sekä kenttäratsastuksenparista. Tämä monilahjakas ori on varsin potentiaalinen kaikkiin lajeihin ja luonteeltaan se on oikea herrasmies. Varsoja herralta löytyy tällä hetkellä kaksi.
Isänisä Zaviduyu on ruunikko, 160cm korkea budjonnyiori, joka on poikansa tapaan varsin monilahjakas hevonen vaikka ei olekaan kisakenttiä kiertänyt. Kouluratsastukseen painottunut ori kulkee vaativaa A:ta, mutta on varsin näppärä peli myös esteillä ja maastossa, ja kulkee niinikään vaunujen edessä - siis todellinen monitoimihevonen! Luonteeltaan Zaviduyu on hieman epäluuloinen ja äreä, mutta tuttujen ihmisten kanssa toimii hyvin.
Isänisänisä Luchsiy on tummanruunikko 164cm korkea budjonnyiori, joka on poikansa ja upeiden, kisakentillä menestyneiden vanhempiensa tapaan lahjakas kouluratsu. Aivan upeat liikkeet omaava ori on oikeaa silmäkarkkia liikkuessaan voimallisesti takaosaansa käyttäen, etuosan näyttäviä liikkeitä unohtamatta. Luonteeltaan valitettavan yhteistyökyvytön ori ei kuitenkaan ole päässyt näyttämään upeita liikkeitään ja potentiaaliaan kisaradoilla, luultavasti johtuen sen yhteispeliin sopimattomasta luonteesta ja siitä, ettei ratsastajan alla ole löytynyt kylliksi tasapainoa esittää näitä mahtavia liikkeitä.
Isänisänemä Kolepny on pienehkö, 158cm korkea rautias budjonnyitamma. Laukkavanhemmista syntynyt tamma on sekin varsin monitoiminen hevonen, Kolepny aloitti uransa kolmivuotiaana laukkaradoilla ja pärjäsikin varsin mukiinmenevästi. Tamma ei ollut paras, mutta ei mikään huonokaan sillä kuudesta laukkastartista se sai kaksi kakkossijaa ja kaksi kolmossijaa. Sittemmin Kolepny koulutettiin ratsuksi, ja vaikka se ei vaativia luokkia koskaan päässytkään kulkemaan, se menestyi varsin kohtalaisesti helpommissa koulu- ja kenttäluokissa.
Isänemä Sukhaya Pogoda on 160cm korkea rautias budjonnyitamma. Esteille painottunut tamma hyppää 140cm, vaikka kisatuloksia siltä ei löydykään. Venäläinen, kaunis ja hyväsukuinen tamma on ehtinyt tähän mennessä tehdä kaksi varsaa, joista vanhempi versio ja Roosan isä Zavidovo Ion on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt kerätä jo jonkin verran menestystä kisaradoilta. Tamman toinen varsa Ruslan Ion on toistaiseksi varsa, joten mielenkiinnolla odotetaan, millainen periyttäjä Sukhaya Pogoda loppujen lopuksi on.
Isänemänisä Preus oli sekin bidjonnyi, korkeutta löytyy 159cm ja värinä rautias. Vaikka orin rakenne olikin hyvä ja sukukin jos ei nyt aivan hyvä, niin ainakin kohtalainen - isä oli pienestä koostaan huolimatta 130cm ratojen kisatykki ketteryytensä vuoksi ja emä oli suurikokoinen, rauhallinen harrastehevonen - Preus ei koskaan ollut erityisen suosittu siitosori. Vain kymmenkunta tammaa astunutta oria vaivasivat jatkuvasti jalkaongelmat, joiden vuoksi se ei koskaan päässyt lyömään itseään läpi kisaradoilla eikä näinollen myöskään tammanomistajille. Suurin osa jalkaongelmista johtui tapaturmista. Ennen lopetustaan se ehti muunmuassa murtaa takavuohisensa potkaistuaan läpi trailerin takaluukusta.
Isänemäenmä Goda on 162cm rautias bidjonnyitamma, josta piti tulla loistava esteratsu. Sen suku on täynnä menestyneitä esteratsuja, ja polveutuu loistavista hyppyvanhemmista. Parivuotiaana se häikäisi kaikki hyppytyylillään ja kolmivuotiaana ei ollut olemassa estettä, jonka yli Goda ei olisi päässyt. Kovaluonteinen tamma ei kuitenkaan koskaan päässyt kilparadoille asti häikäisemään yleisöä taidoillaan, ratsuttajat eivät meinanneet pärjätä sille ja kun lopulta käyttöön otettiin kyseenalaiset keinot, tamma menetti luottamuksensa ihmisiin ja muuttui epäluuloiseksi ja vihaiseksi. Ensimmäisen varsan jälkeen Goda kuitenkin tasoittui, ja siitä lähtien se onkin varsonut joka vuosi erittäin haluttuja ja lahjakkaita esteratsuja.
Emä Sheena Dec on ruunikko estepainotteinen 163cm korkea budjonnyi. Yhdeksänvuotias tamma ei ole todellakaan mikään turha tapaus, ratana 150cm hyppäävä "Seena" loikkii vaivatta myös maastossa 120cm ja kulkee koulua vaativaan B:hen asti. Menestystäkin tammalle on kertynyt yhteensä yli sadan sijoituksen verran, joista reilut viisikymmentä on esteiltä, loput löytyvät maastoesteiltä ja kenttäratsastuksesta. Luonteeltaan pomminvarma ja luotettava tamma on mitä ihastuttavin tapaus, ja asioita vaativan ratsastajan alla erittäin taidokas peli. Roosan lisäksi kolme kertaa varsoneen tamman jälkeläiset ovat toistaiseksi niin nuorta polvea, ettei jälkeläistuloksia löydy, mutta mielenkinnolla niitä odotellaan.
Emänisä Zimbabwe RUS on jopa vaativaa A:ta kulkeva ja 150cm hyppäävä ruunikko budjonnyi, jolta korkeutta löytyy 165cm. Venäjältä kotoisin oleva "Simba" on luonteeltaan mitä rauhallisin, oli kyse sitten hoitotoimenpiteistä tai ratsastuksesta. 18 sijoitusta esteiltä ja maastoesteiltä kerännyt ori on tehnyt kolme varsaa, joista yksi on valitettavasti kuollut, mutta Sheena Dec:n puolisisko on kerännyt jopa 56 sijoitusta estepuolella. Simba on periyttänyt hyvää hyppykykyään ja erinomaista luonnettaan, vaikka sen toinen tammavarsa Zahara Dec onkin sisarpuoltaan ja isäänsä luonteikkaampi.
Emänisänisä Royal RUS oli nuoruudessaan erittäin lupaava estehevonen, mutta joutui jo varhain onnettomuuteen radalla. Oriilta murtui kaulasta nikamia, ja sen kilpailu-ura katkesi sen sileän tien. Orilla oli kuitenkin niin hieno rakenne - ja ennen kaikkea vaikuttava suku - joten se on toiminut jo pitkään jalostusorina. Nyt jo iäkäs ori vaikuttaa budjonnynhevosjalostukseen edelleen Venäjällä. Väritykseltään ori on kauniin kultaisen rautias, korkeutta 164cm.
Emänemä Atasha Wienej on ruunikko 167cm korkea budjonnyitamma, jonka estepuolen lahjakkuutta ei voi kiistää kukaan - ponnua löytyy aina 160cm asti. Luonteeltaan epävarma, Venäjänkodissaan ilmeisesti huonoa kohtelua saanut tamma ei ilmiselvästä lahjakkuudestaan huolimatta ole kerännyt kuin 14 sijoitusta esteiltä, maastosta ja yhden se on kouluradaltakin napannut. Se on kuitenkin periyttänyt ponnuaan eteenpäin jälkeläisilleen, joten vaikka "Asta" ei itse olekaan kisaradoille ehkä se sopivin hevonen luonteensa vuoksi, sen jälkeläiset hoitavat homman kotiin tammankin puolesta.
Learn from your parents' mistakes, use birth control!
Roosa on tarjolla budjonnyijalostukseen ja ottaa vastaan 2-polvisia budjonnyi- ja täysverioreja. Orilta tulee löytyä jonkin verran sijoituksia esteiltä. Roosa periyttää rautiasta väriään sekä rauhallisen omatahtoista luonnettaan jälkeläisilleen, joista voi odottaa hyviä suoritushevosia. Luonteettomiksi hissukoiksi tamman jälkeläiset eivät jää, se on varmaa.
Roosan ensimmäinen varsa, budjonnyitamma Vitaliya Rozhkova, joka syntyi 15.06.2013. Viivi on rauhallinen, joskin neitimäinen hevonen emänsä tavoin. Isänä tammalle toimii Susirajan kasvatti, budjonnyiori Venyamin.
Roosan toinen varsa, budjonnyiori Vladislav Rozhkov, joka syntyi 19.06.2013. Tämä rakettiluontoinen ujopiimä toimii omistajansa ja kasvattajansa narrin esteratsuna Roosan siirryttyä kisaeläkkeelle. Isänä orille toimii Susirajan kasvatti, budjonnyiori Venyamin.
Roosan kanssa on tarkoitus kilpailla ahkerasti lähinnä esteiden merkeissä, mutta myös kenttäratsastus on suuressa roolissa. Kalenterista löytyvät vain sijoitukset tarinakisoja lukuunottamatta (tarinat löytyvät päiväkirjasta sivun alalaidasta). Tarinakisojen sijoitukset kursivoituna, voitot lihavoituna.
MEJ Maastoesteratsastus
3 sijoitusta joista 1 voittoa
22.05.2013 KK Bailador 120cm 1/15
25.05.2013 KK Bailador 120cm 3/15
29.05.2013 KK Bailador 120cm 3/15
NJ Näyttelyjaos
00.00.0000 Paikka Luokka 00/00
00.00.0000 Paikka Luokka 00/00
MSY Match Show
01.05.2013 Celandia Stables lk. 2. pvtammat rakennekuvalla SIN, SIN3, tuom. Maella
30.04.2013 VRKK lk. 9. Muut hevoset PUN, PUN2, tuom. Biffe
If you can smile when things go wrong, you have someone in mind to blame
Roosan kanssa valmentaudutaan pääosin esteillä, mutta myös koulu on tärkeässä osassa aina silloin, kun se alkaa sujua liian huonosti omin avuin.
Valmennukset:
29.04.2013 Kouluvalmennus vaativa B, narri & Starokostiantynivna, valmensi Lissu T.
"Kevyt, rauhallinen käsi, muista alapohje, polvi ei purista, istuntatekee töitä, hartiat taakse.." Myönnän, ohjeistuksessani oli paljon itsestäänselvyyksiä ja jopa turhaa höpötystä, mutta en voinut vastustaa kiusausta - narrin oma moka, mitäs pyytää ystävänsä valmentajaksi! Motkotuksestani huolimatta korjailtavaa ei juuri ollut, ainakin Roosa kulki vielä oikein nätisti (kuulemma tamma muuttui pukkilaukkarasenkia vetäväksi idänihmeeksi heti kun ratsastus muuttui pikkuvirhekarnevaaliksi). Alkuverryttelyt menivät narria piikitellessä ja pikkuvikoihin pureutumisessa sekä Roosan ihastelussa, budjonnyi on aika upea tapaus, mitkä liikeet, mikä olemus!
"Keskiravia, ennen B:tä kokoaminen, siitä koottuun käyntiin. Katsokin, ettei muoto leviä ja kokoaminen on kunnollista eikä puolivillaista, Roosan pitää työskennellä koko kropallaan. Jos tänään lähdette kehittämään sille alakaulaa sen sijaan, että ylälinja tekisi töitä niin saat talikosta päähäsi." Kokoaminen tuotti ongelmia ja Roosa alkoi osoittamaan mieltään, tamma koetti luistaa tehtävästä eikä millään olisi halunnut asettua sellaiseen muotoon, jota narri sitkeästi työsti. Tammaa ei kiinnostanut tuon taivaallista mokoma vääntö, eikä muutamassa ensimmäisessä siirtymisessä ollut edes yritystä muuta kuin ratsastajan osalta. narri ratsasti sitkeästi samaa tehtävää pyrkien pilkuntarkkaan apujenkäyttöön, ja lopulta Roosakin suostui yhteistyöhön ja tylsyyteen, muoto löytyi (ja pysyi) eikä siirtymisissä ollut moitteen sijaa jahka sellaiset saatiin aikaiseksi.
"Seuraavaksi vastalaukkaa, sitten suunnanvaihto ja laukanvaihto ja taas vastalaukkaa. Tätä niin kauan, että saat kolme vastalaukkapätkää molempiin suuntiin." Joko narri oli sisuuntunut tai Roosa todennut pääsevänsä nopeammin miellyttävimpien tehtävien pariin jos toimisi saman tien, tiedä häntä, mutta joka tapauksessa tehtävä onnistui alusta asti nappiin. Roosasta kyllä näki, ettei paljoa kiinnostanut ja laukan tahtia olisi voinut työstää aktiivisemmaksi, muutoin korjattavaa ei ollut. En kyllä malttanut olla luettelematta noin sataa asiaa narrin istunnasta ja ratsastuksesta, jotka voisi korjata, oho.
01.05.2013 Estevalmennus, valmensi minttu
Nimihirviötamma ja sen ratsastaja verkkailivatkin jo reippaassa laukassa kentällä päästessäni sinne asti. Pikaiset tervehdykset vaihdettuamme siirryimme suoraan valmennukseen, jossa oli tällä kertaa aiheena pienehköjä esteitä lyhyillä väleillä. Roosa ratsastajineen suoritti radan aluksi hiukan haparoiden ja lähinnä tehtävää tunnustellen, mutta pikkuhiljaa se alkoi sujua paremmin ja pääsimme hiukan lyhentelemään ja pidentelemään välejä. Aluksi Roosa vaikutti hiukan vastahakoiselta ratsastajan ratsastaessa vähän turhan kovalla kädellä, mutta istuntaa ja kättä korjatessa tamma palautui takaisin normaalin kiltiksi itsekseen. Tamma oli selvästikkin osaava hyppääjä, ja pääsimmekin kerrankin hiomaan ihan kunnolla ratsastajan istuntaa ja apujenkäyttöä. Olisi hyvä, jos ratsastaja myötäisi aavistuksen enemmän ja ehkä hetken kauemman, nyt kun Roosalla ei ole paljoakaan tilaa venyttää kaulaansa, ja käsien takaisin vetäminen vaikuttaa paljon sen tasapainoon laskeutuessa. Muutaman yrityksen jälkeen hiukan isommilla esteillä alkoi yhteistyö ja ratsastajan apujenkäyttö muuttua paljon paremmaksi ja avutkin menivät läpi helpommin. Muutaman kerran hypyssä jälkeenjääminen sai Roosan aivan ilmiselvän vihaiseksi, ja matka tyssäsikin heti esteen jälkeen tamman jäädessä huitomaan vihaisesti hännällään korvat luimussa. Asia saatin korjattua muutaman huomautuksen jälkeen ja lopulta ratsukko saikin ylitettyä koko radan täysin mallikelpoisesti. Ratsukko sai jäädä hoitamaan loppuverkat yksikseen, hienoa työtä!
02.05.2013 Estevalmennus Naminotissa
Valmennus aloitettiin ihan lämmittelyillä. Pyysin ratsukoita tekemään paljon taivutuksia ja temponmuutoksia sekä hyppäämään kentän laidalla olevaa n. 50cm pystyä samalla kun itse rakensin radan, mitä oli tarkoitus hypätä. Rakensin kentälle viiden esteen radan, mikä koostui kahdesta pysty-okserisarjasta ja yhdestä trippelistä. Kun ratsukot olivat lämmitelleet, aloitettiin itse esteiden hyppääminen. Aluksi kaikki esteet olivat 80-90cm korkuisia ja ensimmäisenä ratsukoiden piti tulla pelkästään yhtä pysty-okserisarjaa muutaman kerran. Kun jokainen ratsukko oli päässyt onnistuneesti sarjan yli, siirryttiin hyppäämään saman sarjan perään trippeliä. Osalle ratsukoista trippeli tuotti ongelmia, mutta yleisesti tehtävä sujui ihan hyvin, joten siirryttiin hyppäämään koko rataa. Tehtävänä oli tulla ensimmäinen sarja, trippeli, toinen sarja ja vielä kerran trippeli. Kun kaikki ratsukot olivat tulleet radan muutaman kerran, nostin kaikki esteet 100-110cm ja jokainen halukas sai tulla vielä saman radan isommilla esteillä. Loppuverryttelyissä pyysin taas ratsastajia taivuttelemaan paljon hevosia ravissa ja käynnissä.
Valmennuksen alkaessa Roosalta tuntui löytyvän vähän liikaakin energiaa, mutta ensimmäisen pysty-okserisarjan jälkeen ratsastaja sai tamman hallintaan ja hypyt olivat puhtaita. Trippelille tullessa ratsastaja valmisteli Roosaa vähän turhankin paljon, mutta esteen yli ratsukko pääsi silti selkeällä ilmavaralla. Viimeisellä kierroksella, isommilla esteillä ratsastaja taas vähän stressasi, mutta onneksi tamma oli skarppina, eikä antanut tämän häiritä. Tulevaisuudessa ratsastajan, kannattaa luottaa hieman enemmän Roosaan, sillä tältä ratsulta kapasiteettia esteille löytyy.
05.05.2013 Kouluvalmennus, valmensi Riia Lehtonen
Valmennuksen pääteemana oli tällä kertaa vastalaukka. Sää oli kehno ja ulkona tihuutti, eikä kesäisestä helteestä ollut tietoakaan, joten valmennus pidettiin maneesissa. Onneksi maneesiinkin saatiin hieman luonnonvaloa, sillä suuret sivuovet oli aukaistu kokonaan. Aivan avonaiseksi reunaa ei kuitenkaan oltu jätetty, vaan avonaisen kohdan tilalle oli väsätty pienimuotoinen aita. Roosa vaikutti hyvinkin säpäkältä ja se steppaili malttamattomana jo alkukäynneistä lähtien. Et kuitenkaan antanut tamman ylenpalttisen pirteyden häiritä, vaan suhtauduit sen intoiluun tyynen rauhallisesti.
Valmennus aloitettiin tekemällä vasta-asetuksia pitkien- ja lyhyiden sivujen keskellä, kaikissa askellajeissa. Välissä sinun tuli myös taivuteilla tammaa ja tehdä siirtymiä. Vasta-asetukset sujuivat pääosin hyvin, erityisesti ravissa. Käynnissä Roosa tuppasi jäämään liian hätäiseksi kontrolliharjoitteena tehdyistä siirtymistä ja pysähdyksistä huolimatta. Vasemmassa laukassa tamma meinasi punkea koko kroppansa mukaan asetukseen, työntäen sisäkylkensä mutkalle, mutta kun muistit pitää vasemman pohkeen hienoisella tuntumalla, ongelma korjaantui aivan kuin itsestään!
Vastalaukkaa harjoitellessa tehtävänäsi oli nostaa lyhyen sivun päädystä vastalaukka, tehdä päädyssä lyhyen sivun mukainen puoliympyrä ja jatkaa uralle, tehden pitkän sivun keskellä vaihto myötälaukkaan lennossa. Vaihdon jälkeen tuli jatkaa myötälaukassa seuraavan pitkän sivun alkuun ja lähteä ratsastamaan diagonaalille, jonka jälkeen jatkaa samaa laukkaa (uudessa kierroksessa siis vastalaukkaa), tehden sama kuvio uudelleen. Roosa meinasi hermostua tehtävän alussa melkoisesti ja osoitti mieltään parilla ilmavalla pukilla. Vaihdot eivät oikein rullanneet ja vauhtia oli aavistuksen liikaa. Sinun rauhoittaessasi istuntaasi ja valmistellessasi vaihdot huolellisilla puolipidätteillä, tässä tapauksessa oikein pikkiriikkisellä kropan tiivistämisellä, tehtävä alkoi edetä paremmin. Roosa pysyi kohtuu hyvin vaaditussa laukassa, mikäli alun sotkeentumisia ei lasketa mukaan. Pienet mielenosoitukset kannatti jättää tällä kertaa omaan arvoonsa ja ottaa ne vain vihjeenä, että jotain ratsastuksessa tuli muuttaa. Viimeiset toistot Roosa meni juuri sopivan koottuna, ei siis täysin äärimmäisessä muodossa, mutta ei myöskään aivan käsittämättömän pitkänä.
Loppuverkassa annoin sinulle luvan ratsastaa tammaa mahdollisimman paljon eteen, hakien isoa ja tahdikasta ravia. Venyttelit tammaa eteenalas kootumman työskentelyn vastapainoksi ja Roosa näyttikin hyvin tyytyväiseltä! Tamma oli läpimärkä hiestä, mutta se oli antanut selkeästi kaikkensa.
28.05.2013 Kouluvalmennus, valmensi Riia Lehtonen Kirjoita n. 4-10 virkkeen pätkä valmennuksesta: kerro esimerkiksi mikä valmennuksessa oli helppoa ja mikä vaikeaa, millainen hevonen oli ja millainen fiilis itsellesi jäi?
Verkka Roosan kanssa sujui niin, no... vaihtelevasti. Neidillä oli tavallista vauhdikkaampi päivä, ehkä kevään tulon vuoksi ja lisätyt askellajit meidän tapauksessamme tarkoittivat suunnilleen sitä, että Roosa pomppii kuin jousitettuna eteenpäin. Kokoaminen jäi taivaanrannassa siintäväksi haavekuvaksi, kyllä tammani siitä vähän nosti niskaansa ja otti takaosaa alleen – vaikka onneksi Roosan takaosa tekee töitä lähes aina, ei vain kootessa – mutta olisin halunnut vähän parempaa kokoamisastetta. No, aina ei voi voittaa. Käynnissä ja ravissa Roosalla oli koko ajan kiire eteenpäin ja avotaivutus meinasi lässähtää eteenpäin kiipimiseksi saman tien. Hei antakaa meille anteeksi ja katsokaa lisättyjä askellajeja! Joka tapauksessa, laukka sujui meiltä kyllä tänään parhaiten, edelleen olisin halunnut Roosaa vähän paremmin kootuksi paketiksi. Laukka sujui toki vauhdikkaasti, mutta hallitusti. Vaikka meiltä se kokoamispuoli jäikin vähän vajaaksi tänään, olen kyllä suhteellisen tyytyväinen siihen, miten tamma teki töitä, loppuverkassakin venytti kaulaansa niin nätisti ja polki takasilla hyvin alleen.
Valmentajan kommentti: Teidän osalta valmennus sujui varsin hyvin, sillä työskentelynne parani loppua kohden huimasti! Avotaivutuksissa vauhtia oli aivan liikaa ja Roosa juoksi apujesi läpi, joten välillä kehotin sinua ottamaan reiluja pidätteitä ja jopa pysähdyiksiä, jotta tamma heräisi kuuntelemaan sinua. Joitain hyviä pätkiäkin tuli ja Roosa taipuikin tällöin oikein nätisti ja oikeaoppisesti. Roosa nakkeli hieman niskojaan kuolaintuntumaa ja kokoamista vastaan, mutta aavistuksen pehmeämmillä ja hevosta paremmin mukailevilla avuilla se kuitenkin alkoi toimia paremmin.
Laukkaharjoitukset sujuivat teidän osaltanne oikein erinomaisesti, sillä Roosa oli energinen ja vaikka kokoaminen ei onnistunutkaan, sait tamman kuitenkin lyhentämään ja pidentämään laukkaa huomattavan hyvin. Roosa oli myös lähes koko ajan oikein hyvällä tasaisella tuntumalla ja se työskenteli koko kropallaan, pyöreällä ylälinjalla.
17.06.2013 Estevalmennus, valmensi farga.
narri talutti varmoin ottein Starokostiantynivnan, lyhyemmin Roosan kentälle. Nostin juuri viimeistä puomia kannattimilleen ja tervehdin ratsukkoa kentän laidalta. Ohjeistin heitä lämmittelemään uralla käynnissä ja ravissa. narri nousi rauhallisesti tamman selkään ja antoi sille ohjaa kulkea uralla. Kertasin vielä mielessäni radan ja jäin seuraamaan ratsukon lämmittelyä. Kiinnitin huomiota narrin lähes huomaamattomiin apuihin ja siihen että tämä pyrki koko ajan kokoamaan hevosen ulko-ohjalle. Kaksikymmentä minuuttia myöhemmin pyysin ratsukkoa siirtymään hallitussa laukassa pääty-ympyrälle ja laukkaamaan mahdollisimman suorassa linjassa kohti ensimmäistä 140cm okseria. narri kokosi ympyrällä Roosan, ja ohjasi sen ulkopohkeella suoralle linjalle kohti estettä. Tamma ponnisti esteelle hyvin ja selviytyi siitä ongelmitta. Toinen este oli 150-senttinen sarjaeste. Roosa keskittyi ratsastajan apuihin hyvin ja kolmen laukka-askelen jälkeen ponnisti hieman liian läheltä kolauttaen ensimmäiseltä esteeltä puomin. Se ei kuitenkaan sekoittanut tempoa vaan selviytyi kahdesta viimeisestä sarjaesteeseen kuuluvasta esteestä hienosti. Edessä oli kuitenkin tiukka käännös vasemmalle. narrin olisi saatava Roosa hyvään linjaan seuraavalle esteelle, muuten puomit kolisisivat taas. Tamma kuitenkin kääntyi "kuin kolikon päällä" ja pääsi hyvään linjaa seuraavalle esteelle. Se oli radan viimeinen, matala muuri, josta Roosa selviytyi leikiten. Jätin ratsukon jäähdyttelemään uralle ennen kuin lähdin kotia kohti.
30.06.2013 Kouluvalmennus, valmensi raza
Olit aikaisemmin puhelimessa jo kertonut että heikkouksianne ovat kokoavat liikkeet, ja se että saat Roosan pidettyä koottuna. Olin siis suunnitellut tälle valmennukselle kokoavia harjoituksia. Alkulämmittelyissä sait ratsastaa Roosaa ensin kunnolla eteen. Ravi oli hyvin matkaavoittavaa, jota oli hyvä alkaa kokoamaan. Istuit kunnolla alas, pienin puolipidättein sait kun saitkin tammaa lyhentämään askelta kuitenkaan vauhtia hidastamatta. Aloitimme tämän pienillä pätkillä lyhyen sivun pätkillä. Harjoituksien välissä teit voltteja, jotta tamma pysyi tarkkana ja kuulolla. Laukassa kokoaminen sujui myös hyvin, vaikkakin koottuna pysyminen tuotti välillä Roosalle hankaluuksia. Tamma kulki kuitenkin hyvässä ja rennossa peräänannossa koko valmennuksen ajan. Olette näyttävä ratsukko, varmasti pääsette pitkälle vielä.
14.07.2013 Maastoestevalmennus, valmensi Hannu Multala
narri ja Roosa pärjäsivät valmennuksessa keskinkertaisesti ja Roosa antoi ratsastajalleen huimasti haastetta valmennuksesta selviämiseen. Tamma ei tosiaankaan ollut helppo ratsastaa ja alusta asti pörheän säpäkkä tamma tuntui niin itsetietoiselta kuin hevonen vain voi olla. Roosa ylitti maastoesteet toisinaan hyvin, mutta narrin ei tarvinnut jäädä kuin himpun verran liikaa ohjaan kiinni, ja tamma kielsi. Kieltoja tuli useita, etenkin risuaidalle, vaikka narrin ratsastystyyli jo sinänsä oli valmiiksi hyvin eleetöntä ja hienoa. Roosa kuitenkin vaati ratsastajaltaan vielä hienompaa ja sievempää ratsastusta. Loppua kohden suoritukset paranivat koko ajan ja narri pysyi hypyissä lähes täydellisesti mukana ilman yhtikäs mitään ylimääräistä, sillä virheille ei juuri jäänyt varaa. Tämä heijastui heti Roosaan, joka teki loistavia hyppyjä kerta toisensa jälkeen ja kielloista ei tainnut enää olla tietoakaan! narrilla on hyvin haastava ratsu, mutta toisaalta, maastovarmuutta hevoslta ainakin löytyi. Siinä missä osa muista ratsuista saattoi ponnahdella suuntaan tai toiseen pienten rasahdusten seurauksena, Roosa tuskin lotkautti korvaansa.
29.09.2013 Estevalmennus, valmensi Lissu T.
Tuttua ratsukkoa valmentamassa pitkästä aikaa! Verrytellessään Roosaa narri kertoili tamman kuulumisia ja tulevaisuuden suunnitelmia, ja laatuarvostelun häämöttäessä kulman takana päätin panostaa tekniikkatreeniin. Vaikka Roosalla onkin perusasiat hyvin hallussa ei kertaaminen tai hiominen tee koskaan pahaa. Säpäkkä idän kaunokainen ravasi ja laukkasi hyvin ja suoritti verkkaesteet leikiten. Huomauttelin narrille puolitosissani käsien asennosta ja nyrkin kunnollisesta kiinni pitämisestä, mutta täytyy myöntää, ettei ystäväni ratsastuksesta nykyisellään löydy juuri sanomista.
Tehtävät hypättiin estekorkeudella 110cm, jotta Roosalla olisi jotain mielenkiintoa hyppäämiseen. Olin kasannut pienen radan, joka vaati ratsastajalta silmää reittivalinnoille ja lähestymisille (suora vaiko vino, millä esteellä uskalsi riskeerata npeamman ajan toivossa ja millä ei), paikkoja joissa laukkaa piti joko pidentää tai lyhentää.. ei mitään monimutkaista, perusjuttuja.
Koska narri ja Roosa ovat toisilleen tuttuja niin pitkältä ajalta rata sujui kohtalaisen mutkattomasti. Muutamassa kaarteessa ja sarjalla narri jäi hivenen ratsuaan hitaammaksi, mihin Roosa reagoi pienellä hävittäjälentokonesimulaatiolla. Budjonnyi pysyi kuitenkin lapasessa heti kun narri oli taas tilanteen tasalla.
Ensimmäisellä kerralla ratsukko suoritti radan perusreippaasti, suht pitkillä teillä ja aika suorilla lähestymisillä. Toisella ja kolmannella kerralla tiet lyhenivät, lähestymisiin tuli vinoutta sun muuta kaksikon tiedostaessa, mistä kohti oli vara napata sekunnin sadasosia pois.
Rehellisesti sanottuna en ollut odottanut näin vaivattoman näköistä ja hyvin sujuvaa valmennusta. Loistotyötä!
02.10.2013 Estevalmennus, valmensi Sanna E.
Ratsukko verrytteli samalla kun minä kokosin kentälle metrin esterataa ja koitin epätoivoisesti tavata tamman Starokostiantynivna-nimeä. Ensisilmäyksellä se oli näyttänyt kirjainoksennukselta, joka sisälsi ainakin s ja y-kirjaimet. Onneksi elämääni oli helpotettu lempinimellä. Roosa vaikutti hiukan hitaanpuoleiselta siitä huolimatta, että narri ratsasti jatkuvasti eteenpäin. Pyysin ratsukkoa tekemään verrkojen aikana temponvaihteluita, siirtymisiä ja taivutuksia. Kun ratsukko oli tarpeeksi lämmin, aloitimme hyppäämään paria metrin estettä. Hankalasta lähestymisestä huolimatta Roosa hyppäsi puhtaasti, ja löysi juuri oikean ponnahduspaikan. Se tuntui itse säätelevän jopa laukkaansa päästäkseen sujuvasti esteelle. Olin mykeltynyt, ja vaadin ratsukolta uusinnan. Korjailin hyppyjen aikana narrin istuntaa, ja pyysin kiinnittämään huomiota myötäykseen. Korotimme esteitä 150 senttiin, ja ratsukko hyppäsi radan ensin hiukan kolisten, mutta seuraavilla kerroilla puhtaasti ja siististi. Hankaloitimme harjoituksia lisäämällä niihin koulupuolen harjoituksia. Ratsukon yhteistyö sujui lähes täydellisesti, ja Roosa oli löytänyt alkutunnista puuttuneen vauhdin. Oikein hienoa, tätä ratsukkoa oli mukava valmentaa!
lainauussususus
Alta löytyvät Roosan päiväkirjamerkinnät, jotka on alun perin julkaistu päiväkirjassa).
Päiväkirja:
17.04.2013 Ensi kertaa ratsain maastoon
Ehkä meidänkin on syytä esittäytyä. Tallille saapunut uusi tuttavuus on narri, joka toi mukanaan budjonnyitammansa Starokostiantynivnan, lyhyemmin ja helpommin Roosan. Nuoren tamman kanssa tähdätään estekenttien valtaukseen ja siinä sivussa käydään jonkin verran kenttäkisoja läpi, mutta pääpaino on esteillä. Kuvankaunis tamma on luonteeltaan ihastuttavan säpäkkä ja neitimäinen, vaikka alkuun vaikuttaakin suhteellisen flegmaattiselta. narri taas on vähän sulkeutunut ja omissa oloissaan viihtyvä puuhailija, johon saa kuitenkin aina tutustua, en pure! Pidän kyllä seurasta, vaikka tallille tulenkin Roosan, en juoruilun vuoksi.
Roosan ratsukoulutus on edistynyt loistavasti ja tänään tamman kanssa päätin lähteä ratsain kävelemään maastoon. Yhdityisi mukavasti siinä totuttelu ratsastajaan ja metsäretkiin. Mukaan turvaköydeksi ja juttuseuraksi otin kaverini Lissun, joka tuli tallille mukaan myös kuvaamaan Roosaa. Tarhasta haku, harjailu ja varustaminen sujuivat hyvällä rutiinilla, voi miten ylpeä olen pikkuisestani joka suhtautuu nyt jo satulaan ja suitsiin, kuin niitä olisi sille puettu monia vuosia. Onhan sitä toisaalta harjoiteltukin. Samalla, kun harjasimme tyynesti seisoskelevaa Roosaa aika kului sekä lärpättämiseen, että tamman hellimiseen ja kehumiseen. Ulkona Lissu otti tamman pitkään liinaan samalla, kun nousin selkään. Nuorikkoni ei sanonut siihen juuri muuta kuin korviaan käänteli. Hieno pieni!
Mitään pitkää lenkkiä emme ajatelleet tehdä, puolen tuntia kävellen samaan tapaan kuin kentällä pitkässä liinassa, välillä pitkin ohjin ja välillä kevyellä tuntumalla. Roosaa on kävelytetty taluttaen maastossa, joten maisemat olivat sille tuttuja ja se tyytyikin vain katselemaan uteliaana ympärilleen, mikään ei ollut uutta eikä jännittävää. Ratsastaja selässäkään ei kävellen tammaa häirinnyt, tuntumalle otettaessa se hieman ravisteli päätään ja käänteli korviaan, mutta koska asiaa on harjoiteltu ahkerasti kentälläkin ei Roosa kovin paljoa todennut sen eroavan maastossakaan. Lissun kanssa juttelimme niitä näitä koko lenkin ajan ja yhdellä mukavan pitkällä suoralla pätkällä jopa päästimme Roosan pois liinasta hetkeksi. Kotimatkalla harjoittelimme Lissun avustuksella pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjäkin. Kaikki tamman kanssa sujui suorastaan loistavasti ja puolen tunnin lenkkiin sisältyi sekä rentoa köpöttelyä, että opittujen asioiden kertailua. Onnistumiseen oli hyvä lopettaa!
Heivasimme varusteet talliin ja siirryimme kentälle ottamaan kuvia. Lissu otti Roosasta kolmivuotisrakennekuvat sekä liikekuvat ja samalla testasimme senkin, että tamma muistaa edelleen miten näyttelyissä seisotaan ja juostaan taluttajan kanssa. Kuvausten lopuksi Roosa pääsi vielä kentälle irralleen vetämään rallia ja sehän kelpasi. Molemmat nauroimme katketaksemme kun tamma päästeli sellaista pukkirallia että oksat pois ja lopuksi vajosi vielä nautinnollisesti piehtaroimaan. Kuvailujen jälkeen Roosa sai vielä namia hyvin menneestä päivästä, sai kunnon harjauksen ja pääsi takaisin tarhaan riekkumaan. Pian tamma onkin nelivuotias ja pääsemme kokeilemaan ensimmäisiä kertoja kisaamista, kunhan koulutus tästä vielä vähän etenee. Saapa nähdä, millainen kisatykki tästä vielä kehkeytyy.
26.05.2013 Tilannekatsaus kesää kohti
Roosan kanssa kisakausi on alkanut hyvin, mutta kesää kohden se on hidastunut hieman. Molemmat odotamme innolla laitumelle pääsyä, ehkä pikku loman jälkeen kaikki sujuu taas hyvin. Täytyy tosin pitää tamman kuntoa yllä lomankin ajan, jotta en löydä laitumelta syksyllä palloksi lihonutta idänihmettä, vaan pääsen pikku viilauksilla jälleen takaisin kisaradoille. Mutta se on sen ajan murheita se, kesän aiomme keskittyä rentoon meininkiin, ilman satulaa lenkkeiluun ja kuntoa ylläpitävään treeniin.
Viime viikot ovat olleet kiireisiä hevoskatraani lisääntyessä, Roosan lisäksi on huolehdittava viidestä muusta hevosesta. Kiirusta pitää, mutta kaikki sujuu kyllä! Katsotaan syksyllä, kun kaikkia pitäisi alkaa taas ahkerammin kisauttaa ja laittaa ruotuun, mutta aion kesällä syyllistyä helmasyntiin ja päästää kilpailevat elukkani helpommalla. Myös Roosan.
Tänään oli ohjelmassa tamman kanssa lähtö hiittiradalle, joka onneksi oli tänään tyhjillään. Olen aina haaveillut kunnon laukasta ja mikäpä siihen olisi paremmin kuin pitkä hiittirata. Yllätys, tammani oli päättänyt heittäytyä tarhassaan ketarat oikosenaan maahan ja olikin siis aivan hiekkainen, pölyinen ja ylipäätään likainen. Ei siinä muu auttanut kuin ottaa härkää sarvista ja hakea tamma harjattavaksi. Roosa nyt nautti huomiosta, jota sai ja seisoskeli vain paikallaan harjatessani sen kiiltävää karvaa, joka pitäisi saada kaiken pölyn alta etsittyä kiiltämään. Tamman harjaamiseen meni valehtelematta ainakin tuplaten se aika, jonka olin aamulla käyttänyt aamutoimiini, mutta enpä minä pane pahakseni ajanviettoa hevoseni kanssa.
Hiittiradalle köpsyttely toimi mukavana alkuverkkana, joten paikan päällä saatoin vain kerätä ohjat kunnolla käsiini ja pyytää Roosalta laukkaa. Alkuun laukkasimme rauhalliseen tahtiin, jotta molemmat tottuisimme rataan ja selvitimme samalla, miten pitkään on mahdollista päästellä. Ja ainakin oli mahdollista päästellä tarpeeksi pitkään! Kun molemmilla oli tarpeeksi tuntumaa laukkaamiseen hiittiradalla, annoin Roosalle löysää, jotta tamma saisi kiihdyttää vauhtiaan. Ja sitä vauhtiahan löytyi, tällaisissa tilanteissa sen itämainen veri todella ottaa vallan. Roosa päästeli oikein sydämensä kyllyydestä ja molemmat nautimme vauhdista täysin siemauksin, vaikka vähän hirvittikin. Se on tosin osa jännitystä ja teki hommasta entistä hauskempaa.
Hiittirata oli vähintäänkin tarpeeksi pitkä, emme laukanneet ihan päästä päähän vaan kiepahdimme ympäri sopivalla suoralla. Annoin Roosan laukata takaisin päin omaan tahtiinsa ja alkuun päästelimme jälleen, vauhdin kuitenkin hiipuessa mukavaksi, tasaisen reippaaksi laukaksi. Roosa sai ansiokkaasti paljon kehuja, kun lähdimme kotimatkalle tehden pitkän ravilopettelun sekä tarpeeksi käyntiä. Tallilla tamma sai vielä vesipesun (jota se koetti vältellä parhaansa mukaan) ja pääsi takaisin ulos. Heittäytymään hiekalle, jotta märkään karvaan varmasti imeytyisi kaikki lika.
06.09.2013 Syksyn taikaa
Roosan päiväkirja on jäänyt auttamatta hyvin vähälle huomiolle, kun kaikki muu on vienyt aikaani. Pitänee ottaa itseään niskasta kiinni ja tarinahaaste onkin meille nyt mitä mainioin tilaisuus saada taas eloa päiväkirjaan.
Roosan kanssa elämä sujuu leppoisasti, tamma ei enää kisaa, pidämme kuntoa yllä tekemällä paljon maastoretkiä ja treenailemalla myös esteitä. Onneksi kisat on kisattu, sillä tamma palasi kesälaitumelta takaisin juuri sen näköisenä, että on laitumella ollut! Sain hymyillä hivenen epätoivoisesti hevoselle, joka laitumelle mennessään oli kisakuntoon viritelty huippumopo ja takaisin tullessaan korkeintaan pappatunturi. No, se suotakoon, Roosan ei tarvitse enää juurikaan edustaa, riittää, että saan puuhastella hienon neitini kanssa.
Tämänkertaisen päiväkirjamerkinnän kanssa palaamme tosin hieman ajassa taaksepäin, siihen kohtaan, kun kesä on juuri taittumassa syksyksi eikä osaa oikein päättää, olisiko vielä kesä vai kenties jo syksy. Se on yksi lempivuodenajoistani talven ja kevään taitteen ohella, kun aamulla ilmassa leijuu jo syksyinen kirpeys, mutta päivällä saa edelleen nauttia kesäisestä lämmöstä. Kesän työt oli hoidettu ja Roosa palannut laitumelta takaisin, joten mitäpä muuta kuin laukkamaastoon! Ah nuoruus ja hulluus, päätin lähteä ilman satulaa pariksi tunniksi metsiin käpsyttelemään, vetää hieman rallia ja ennen kaikkea nauttia päivästä ihan vain kaksin hevoseni seurassa.
Lähdin matkaan jo heti aamusta ja sain nauttia tallissa hetkestä vain Roosan kanssa. Miten hyvältä tuntuukaan, kun iso eläin vain seisoo vieressä rauhallisesti maailmaa tuijotellen ja aika ajoin vilkaisee, mitä puuhaan sen kylkien ja jalkojen parissa. En kaipaa tammalta sen suurempia huomionosoituksia, kaikki hevoset vain eivät ole sitä tyyppiä joka tuo kiintymyksensä ilmiselvästi esille. Roosa ei kuulu siihen kategoriaan, ei sen tarvitsekaan ja pidän neidistäni juuri tällaisena. Itämaista mystiikkaa, ehkä?
Parin tunnin maastolenkki sisälsi lähinnä käyntiä ja laukkaa. Keli oli juuri sopiva, hieman kirpeä syysaamu joka vaihtuisi auringon myötä lämpimäksi päiväksi. Ruska teki jo tuloaan, mutta pääasiassa kaikki puut vihersivät edelleen. Kurkiauroja odotellessa, aina varma syksyn merkki kun ne kiljukaulat lentävät kohti etelää. Roosakin asteli pitkin metsäteitä hyvillä mielin ja tuntui olevan tyytyväinen päästessään liikkeelle. Mitäs meni lihomaan ja laiskistumaan koko kesän, niin että kuntoa on vielä vähän huonompi. Hyvin tamma silti jaksoi koko kaksituntisen, vaikka siihen kuului myös laukkaa. Paljon laukkaa. Päästelimme aivan surutta menemään kaikki laukkasuorat sen verran lujaa kuin oma peffa kesti ja kuin Roosa jaksoi. Mikä tarkoitti aika lujaa, vaikka kunnon revittelyä varten löisin kyllä satulan selkään ja lähtisin hiittiradalle.
Syksyn tulo ja hevosten seura. Vietin maastoretkenkin jälkeen aikaa seurustelemalla Roosan kanssa hyvän aikaa, ennen kuin tamma pääsi takaisin ulkoilemaan. Vielä on se aika vuodesta, kun kaikki tuntuu ihanalta. Kohta pääsemme nauttimaan kurakeleistä, tuulesta ja sateesta kiroamaan kaiken aikaa mutaantuvaa maata ja loimiaan repiviä hevosia. Nautitaan nyt syksystä kun vielä voidaan!
13.10.2013 Elämänmuutoksia
Roosa on muuttanut Järviluodosta ainakin väliaikaisesti Pirunporttiin. Tamma tarvitsee kyllä toisen kodin, Pirunportin kenttä kun riittää vain noin 130cm esteiden kunnolliseen treenaamiseen ja Roosaa pitää kuitenkin pitää hyvässä kunnossa cupeja ja odottelevaa laatuarvostelua varten. Mutta asukoon nyt toistaiseksi kaikkien muiden seurana. Karsina- ja tarhajärjestelyt meinasivat tuottaa ongelmia, Reiviä ja Roosaa kun ei voinut laittaa lähellekään toisiaan. Neitini on aivan liian omanarvontuntoinen tunnustaakseen Reiviä koko tallin pomoksi ja Reivi taas ei paikastaan luovu. Niinpä ne on nyt erotettu oikeasti kunnolla toisistaan ja elämä rullaa kohtalaisen sujuvasti.
Olen tehnyt Roosan kanssa paljon töitä ilman satulaa viime aikoina, se on parantanut paljon omaa tasapainoani, istuntaani sekä yhteistyötäni Roosan kanssa. Tamma tuntuu liikkuvan paljon halukkaammin, saan avut paremmin läpi ja olen oppinut paljon hevoseni kanssa tapahtuvasta kommunikaatiosta, kun kaikki viestit ovat selkeämpiä ilman satulaa. Alkuun siitä meinasi tulla ongelmiakin, kun Roosa turhautui epäselviin viesteihin komentosillalta. Tänään jatkoin samaa linjaa, hyppäsin ilman satulaa, jos sitä hyppäämiseksi voi kutsua, esteet nimittäin olivat ehkä 60cm korkeita... Roosa katseli niitä kuin ei uskoisi, että olen tosissani hyppyyttämässä sitä moisilla pikkupalikoilla.
Hyppyytinpähän kuitenkin ja oikein mukavaa oli. Roosa toimi aivan mahtavasti ja itsellänikin pysyi tasapaino melko hyvin kasassa. Pari horjahdusta tuli, kun Roosa hyppäsi isommin kuin oletin ja kerran mätkähdin alaskin, kun askel ei sopinut. Onneksi tammani jäi viereen tuijottamaan minua kuin idioottia, eikä sitä tarvinnut pyytää kentältä puolta tuntia toisin kuin jotain Riesaa olisi tarvinnut. Käytin tähän aikaa vain kolme varttia, sen pidempään ei oma takamus tällä kertaa kestänyt, kun eilen tuli oltua oikein kunnon rääkkitunnilla. Kolmivarttinen sujui kuitenkin lähes täydellisesti, Roosa toimi ja itse koin taas ratsastajana kehittyneeni!
