Mananlieska VH16-018-0223

01.06.2017 Rieska löytyi tarhasta jalkansa pahasti murtaneena, ja tamma jouduttiin lopettamaan vain 17-vuotiaana. Rieskaa jää kaipaamaan koko talliporukka.

Nimi	Mananlieska "Rieska"	Kasvattaja	Team Ytyä Pyttyyn, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenpienhevonen, tamma	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	142cm, punaruunikko	Meriitit	KTK-III, SLA-I, ERJ-I, KRJ-I
Syntynyt, ikääntyminen	s. 27.08.2015, 17v satunnainen (4v 11.10.2015)	Painotuslaji, koulutustaso	yleispainotteinen he A / 110cm / 90cm

30.07.2016 pikkuruunikkomme pääsi kirjoihin ja kansiin P-suunnalle KTK-III -palkinnolla.

12.12.2016 Rieskalle myönnettiin jälkeläisluokka C.

15.03.2017 pikkunäppärämme palkittiin KRJ-I -palkinnolla!

31.03.2017 Rieskasta leivottiin ERJ-I -palkittu ratsu. Hip hei!

20.05.2017 leipähevoisemme palkittiin SLA-I -palkinnolla.

© SN, viimeinen kuva © VRL-01080

Luonnekuvaus

Rieska on ehdottomasti oman arvonsa tunteva, hieman itsepäinen pikkutamma, jolla on kuitenkin rutkasti työmotivaatiota ja onneksi jonkin verran myös miellyttämisenhalua. Aloittelijoiden hevonen ei pikkutamma somasta ulkomuodostaan huolimatta ole, vaan se vaatii vähän perustätiä kokeneemman ihmisen niin käsittelijäkseen kuin ratsastajakseenkin ollakseen tyytyväinen ja toimiva tapaus. Hermokimppu ei Rieska missään nimessä ole, mutta se ei ole myöskään mikään monen ihmisen heittosäkki - tammaa hoitaa ja ratsastaa muutama ennalta määritelty ihminen, niin käsittelijöissä on tarpeeksi, mutta ei liikaa, vaihtuvuutta ja ruunikko pysyy rauhallisena, mutta ei myöskään opettele sen yhden tietyn ihmisen virheitä ja ala niistä hyötyä. Tyhmä ei pikkuhevonen nimittäin todellakaan ole, mikä on aika ajoin hyvin raivostuttava puoli siinä. Toisaalta tajuaahan se myös ylettömän nopeasti, mitä siltä halutaan.

Kunhan hoitaja on vähän vanhempi ihminen (täysi-ikäinen tai siinä korvilla riittää), joka kohtelee tammaa reilusti, Rieska on oikein mukava hoidokki. Suoranaiset silkkihansikkaat eivät ole tarpeen, niin hienopieru ruunikko ei ole, mutta helläkätisyys on reipas et ronski -tyyliä toimivampi vaihtoehto. Hitaasti toimiminen on aina parempi kuin kiireessä tekeminen, pientamma ei välitä lainkaan kiireestä, vaan muuttuu kiukkuiseksi jos hoitajalla on kiirettä tai stressiä. Odottelu on ihan okei, puolijuoksua kulkeminen ei. Kaikki hoitotoimenpiteet varustamisesta loimitukseen, pesemisestä klippaamiseen ja niin edelleen sujuvat ongelmattomalla rutiinilla, samoin kuin eläinlääkärin ja kengittäjän suorittamat toimenpiteet. Ainoastaan satulavyön kiristämisessä pitää muistaa olla vähän turhankin helläkätinen, yhtään reippaampitahtinen vyön kiristys saa tamman vetämään herneen sievään nokkaansa ja näpsimään ilmaa.
Vaikka miten neiti nirppanokka saattaa ajatella olevansa liian hieno ihmisen käteen, se yleensä käyttäytyy hyvin ja kulkee vieressä sievästi, kunhan sitä ei nyi tai kisko turhia. Aika ajoin Rieska kuitenkin alkaa porsastella ja silloin sille kiepsautetaan naru turvan ympärille - liekö syynä järkytys ("miten te kehtaatte?!"), vai ylimääräinen paine, mutta se auttaa. Poikkeuksetta. Autoon lastauksessa apuna käytetään liinoja, ei niitä kiristää tarvitse, mutta ne viestivät tammalle, ettei sillä ole muita vaihtoehtoja kuin mennä autoon. Ilman niitä se saattaa alkaa tai olla alkamatta, porsastella. Matkaajana tamma on kuitenkin rauhallinen, samoin kopista tulijana.

Sileätyöskentelyssä tulee hyvin esille se, miten Rieska osaa olla itsepäinen. Se muistuttaa etenkin alkuun niitä ratsastuskoulun itsepäisen rautakylkisiksi muuttuneita tuntiratsuja, ettei mitään rajaa. Tamma osaa kentän keskelle juurtumisen jalon taidon, kuin olisi ikänsä kehää kieränyt, samoin sille on tuttua sellainen kunigaslaji kuin oikominen kulmissa ja ympyröillä eikä sovi unohtaa tietenkään keskelle kurvaamista kesken kaiken. Rieskan kanssa saakin vääntyää kerran toisensa jälkeen kättä siitä, onko sen kuljettava uralla (tai sen sisäpuolella, tai missään missä ratsastaja haluaa), onko sen siirryttävä askellajista toiseen ja onko sitä ja onko tätä. Joka kerta vastauksen on oltava on, tai tammasta tulee aivan mahdoton. Vaikka ruunikkoakin tieten ratsastetaan niin pienillä avuilla kuin mahdollista, on se kuitenkin halutessaan herkkä peli, ei sen kanssa pidä pelätä rieman riuskempaakin otetta - ei se rikki mene.
Avain onnistumiseen on sitkeys ja se, ettei Rieskalla ratsasta joka päivä sama ihminen. Fiksu tamma oppii nopeasti tietyn ratsastajan heikot kohdat, kuka ei aina ole niin huolellinen eteenpyrkimyksen kanssa, kuka ei vie ruunikkoa ihan kulmiin asti. Vaikka ihmiset eivät vaihdu aina, se, ettei sama ratsasta montaa päivää putkeen riittää siihen, ettei Rieska muista aina kaikkea. Kun sen saa avuille se on hieno ratsu - herkkä ja työteliäs, joskus se jopa haluaa miellyttää ja onnistua. Lisäksi se tajuaa asiat erittäin nopeasti eikä siltä tarvitse kahta kertaa pyytää, uudetkin asiat ovat helppoja.

Vaikka Rieska onkin sileällä varsin pätevä peli, sen todelliset lahjat ja kutsumus löytyvät esteiltä. Tammalla on hyvä laukka, jota on helppo säädellä, hyvä estesilmä ja siihen voi yleensä luottaa paikkojen suhteen melko hyvin. Totta kai Rieskaakin voi, ja pitää, ratsastaa esteillä, eikä antaa sen vain mennä johonkin kohtaan, mutta tamma osaa pelastaa täpärät tilanteet ihan itse. Sitä pitää ratsastaa mahdollisimman pehmeästi ja reilusti, koska Rieska alkaa helposti kiellellä, jos sitä liikaa lähtee komentamaan. Se ei myöskään pidä siitä, että joka ikisellä askeleella tehdään jotain - käsketään lyhentää, pidentää, kääntyä, taipua, sitten taas lyhentää. Rieska harvoin heittäytyy muulla lailla omapäiseksi esteillä, sillä se rakastaa hyppäämistä yli kaiken.

Ruunikko on kaikin puolin pätevä kisaratsu, hyvähermoinen ja työhön keskittyvä suorittaja. Paras terä jää kuitenkin uupumaan, mikäli ratsastaja on hermostuvaa/kiireistä sorttia; Rieska ei pidä sellaisesta yhtään enempää kuin hoidokkinakaan, vaan muuttuu mielestään epäsopivan kuskin vuoksi kiukkuiseksi. Tamma kyllä suorittaa hermoilevankin kuskin kanssa, muttei luonnollisesti yhtä hyvin kuin sellaisen ratsastajan kanssa, jonka alla on täysin tyytyväinen oloonsa. Kiukkuisena Rieska ei ole yhtä herkkä ja yhteistyöhaluinen, joten ruusukesija muuttuu herkästi puolivälin sijoitukseksi. Kun kaikki palaset loksahtavat kohdalleen, Rieska on mitä mainioin kisapeli, toimiva käsihevosalueelta verkkaan ja sieltä radalle. Pikkutamman kanssa saa kyllä tehdä töitä, mutta komea ruusukerivi tallituvan seinällä korvaa kaiken.

Sukutaulu

i. Mainen Miete evm, sph, tprt, 143cm	ii. Ehtoon Aatos evm, sh, rt, 154cm	iii. Ehtoopualel evm, sh, rt, 151cm
		iie. Raatteenjälki evm, sh, vprt, 153cm
	ie. Tähtijälki evm, sh, trt, 150cm	iei. Vilmari evm, sph, vkk, 146cm
		iee. Tuiketuuma evm, sph, tprt, 145cm
e. Tuonentuli evm, sph, klm, 144cm	ei. Nuotioroihu evm, sh, vprt, 151cm	eii. Kulovalkea evm, sh, vrt, 149cm
		eie. Hillahalla evm, sh, rtkm, 157cm
	ee. Toiselpuolel evm, sph, rn, 140cm	eei. Toisenlainen evm, sph, m, 139cm
		eee. Liihoketta evm, sph, prt, 145cm

Jälkeläiset

s. 21.02.2016 sph-t. Nokkela Nuotiopulla, i. Hesperi Hesekiel, om. Liia (VRL-11284)
s. 19.05.2016 sph-t. Tulistutti, i. Ähäkutti, om. Dimma / VRL-08204
s. 05.08.2016 sh-t. Mananvarma, i. Varmajalka, om. Werry, VRL-12945
s. 01.10.2016 sph-o. Pikkunoitarovio, i. Raitaviikari, om. Katja H. (VRL-00597)
s. 05.11.2016 sph-t. Kekrikepponen, i. Tuohipoeka, om. VRL-11523, Kahmo

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

15.02.2016 kouluvalmennus, valmensi dookie

Lissun ja Palvin poistuttua maneesista keräilin esteet kasaan, kipaisin hakemaan tallin taukotilasta kahvia ja kipitin takaisin läpi tulen ja jään (tai loskan ja tuulen) maneesin suojaan. Pian ovesta putkahtivat sisään narri ja toinen uusi tuttavuus, pieni punainen Rieska-tamma. Ruunikko oli kovin stereotyyppisen tuntiponin näköinen, kun narri raahasi nyrpeän näköistä pienhevosta perässään peremmälle halliin. Kävimme myös narrin kanssa kuulumisten vaihdot alkuverryttelyiden ohessa. Pian nainen kuitenkin joutui keskittymään enemmän ratsunsa liikkeelle saamiseen ja niinkin haastaviin asioihin kuin asetuksen saamiseen ja pysähtymiseen, ja minä jäin seuraamaan satunnaisesti kommentoiden tai jotakin kysyen. Rieska jolkotteli pää taivaissa, selkä puolikuun muotoisella notkolla ja jalkojaan tuskin nostellen ympäri maneesia, ja näytti ohittavan kaikki narrin pienemmät avut. Hetken uraa pitkin puksuteltuaan Rieska sai kuitenkin hieman kovemmat ja ei-niin-hellävaraiset käskyt, jonka jälkeen pienen ruunikon liikkeeseen tuli vauhtia ja sitä myötä myös hieman ilmavuutta. Ensimmäisen ärähdyksen jälkeen narri muistutteli itsepäisen oloista ratsuaan siitä, että ketä nyt piti kuunnella ja mitä piti tehdä. Näissä merkeissä ratsukko sai alkuverryttelytkin kunnolla käyntiin ja tovin päästä myöskin päätökseen.

Verkan ja välikäyntien jälkeen pyysin narria ottamaan kokoamaan ohjat takaisin tuntumalle ja jäämään keskiympyrälle. Alkuun haimme ihan tasaista asetusta, johon Rieskan tuli myös jäädä, vaikka ratsastaja myötäsikin välillä sisäohjan kokonaan löysäksi jättäen - näinkin yksinkertainen asia osoittautui kaikeksi muuksi kuin helpoksi, sillä punaruunikko tamma oli vääntäytymässä joka myötäyksen välissä takaisin suoraksi rautakangeksi. Pian pyysin narria vaihtelemaan asetusta vuoroin ulko- ja vuoroin sisäpuolelle, josko se auttaisi Rieskaa jäämään paremmin ulko-ohjan tuelle. Hetken päästä yhteinen sävel alkoi taas löytymään, ja pyysin ratsukkoa siirtymään raviin, ja tekemään kolmen-neljän askeleen verran lyhyttä, koottua ravia ympyrän jokaisessa neljässä kääntöpisteessä. Ensimmäisillä kerroilla turhan löysästi löntystelevä Rieska otti ja laski käyntiin, mutta lähti takaisin liikkeelle varsin ripeästi ratsastajan huomautettua väärästä askellajista. Parin kierroksen jälkeen mukaan otettiin voltit ulospäin ympyrän avoimilla sivuilla, ja pitkien sivujen kääntöpisteisiin voltit sisään. Paljon, paljon voltteja, ja paljon, paljon suoristuksia ja taivutusten vaihtoja. Rieskalla meinasi vauhti hyytyä useamman kerran voltille siirtyessään, ja muistutin narria pitämään taivutuksen lisäksi huolen riittävästä eteenpäinpyrkimyksestä, vaikka tehtävä tulikin mennä lyhyemmässä ravissa. Hiljalleen kuvio alkoi sujumaan tasaisesti ja sulavasti, ja Rieskakin pysyi hyvin oikeassa tahdissa ja askellajissa. Seuraavaksi ratsukon tuli nostaa ulkovolttien suoristuksessa laukka, laukata voltti, ja jatkaa vastalaukassa ympyrän puolikas, ja siirtyä raviin vastakkaisella puolella ympyrää keskihalkaisijan päällä. Vastalaukat onnistuivat alusta asti yllättävän hyvin, vaikka meno olikin hieman turhan löysää. Narri teki kuitenkin hyvää työtä kerta toisensa jälkeen, ja homma alkoi kokonaisuudessaan näyttämään jo oikein kelvolliselta. Hiljalleen annoinkin ratsukolle luvan jättää voltit pois, ja jatkamaan hetken vielä ympyrällä pidemmässä muodossa ja reippaammassa vauhdissa. Kun Rieska pysyi rennommassakin muodossa melko hyvin asettuneena, annoin luvan siirtyä käyttämään koko maneesia ja aloittamaan loppuverryttelyt.

07.03.2016 kouluvalmennus, valmensi Riella

Saavuin pitkästä aikaa Susirajaan valmentamaan ja tiesin jo etukäteen sen olevan aina yhtä ratkiriemukasta. Tällä kertaa valmennettavakseni valikoitui sileän työskentelyyn Rieska ja omistajan kertoilun perusteella voi olla luvassa verta, hikeä ja kyyneleitä. Ei ehkä ihan noin kärjistetysti ajateltuna, mutta valmennus ei tule olemaan helppo. Helpon A:n tasoinen tamma teki kyllä heti alkuun selväksi, ettei aio kulkea eteenpäin ja aikoo oikoa kaikki kulmat. Siksi teetinkin ratsukolla heti alkuun herätteleviä tehtäviä, väistöjä ja siirtymisiä. Piti ihan hieraista silmiä, kun tajusin että kyseessä on oikeasti todella itsepäinen tamma, joka ei tee mitään ellei ole pakko. Ratsastajan sitkeys kuitenkin palkittiin, koska Rieska alkoi näyttämään herkistymisen merkkejä ja ratsastajan tahtoon taipumista. Askellajeista toiseen siirtymiset tuottivat hyvää tulosta, pohkeenväistö ei niinkään. Kootut askellajit muistuttivat löntystämistä, pienen patistelun jälkeen kuitenkin nekin näyttivät kootuilta ja tamma selkeästi rupesi työskentelemään.

Tässä kohtaa pystyin jo sanomaan, että ratsukolla alkoi olla työskentelyn makua. Avotaivutukset sujuivat moitteettomasti, vastalaukka ei meinannut ensin nousta, mutta nousi kuitenkin ja sen jälkeen pyöri hienosti. Rieska on hauska hevonen pakko myöntää, koska ihmiselle joka osaa sanoa sille "kovan sanan", se on todella mukava työskentelykumppani. Valmennuksen loppuun teetätin parit laukanvaihdot käynnin kautta ja aivan lopuksi sulkutaivutuksia ennen loppuverryttelyjä. Nämäkin sujuivat todella moitteitta ja kehoitinkin ratsastajaa taputtamaan tammaa kiitokseksi - se oli ne ansainnut.

21.03.2016 kouluvalmennus, valmensi Ireth

Voi hyvänen aika, Rieskaa ei olisi sitten pätkääkään kiinnostanut mikään niin tylsä kuin kouluratsastus. Se kiemurteli uran sisäpuolelle alkuverryttelyssä heti kun keskittymisesi herpaantui sekunniksikaan, ei suostunut menemään kulmiin ja kompasteli omiin jalkoihinsa jatkuvasti, sillä eteenpäinpyrkimystä ei ollut kyllä yhtään. Ihailtavan sinnikkäästi kuitenkin vaadit tammaa kerta toisensa jälkeen menemään sinne minne halusit ja lopulta työsi kantoi myös hedelmää ja pääsitte aloittamaan oikeat tehtävät.

Tarkoitus oli keskittyä avotaivutukseen eri askellajeissa, joten aloititte tekemällä erikokoisia ympyröitä ja voltteja sekä käynnissä että ravissa, että saisit Rieskan kunnolla avuille sekä asettumaan ja taipumaan. Melko pian pääsittekin työstämään itse avoja siten, että teit jokaiseen kulmaan pienen voltin ja jatkoitte sitten suoraa uraa avotaivutuksessa, lyhyet sivut käynnissä ja pitkät sivut ravissa. Pari kertaa tamma yritti jumittaa kesken voltin, mutta napakalla huomautuksella sait sen taas liikkumaan tahdikkaasti eteenpäin. Tämä tehtävä onnistui kuitenkin pääpiirteittäin oikein hienosti, joten saitte luvan tehdä saman tehtävän laukassa: laukkavoltit kulmiin, pitkät sivut avotaivutuksessa, lyhyet sivut suoraan.

Laukka pyörikin oikein kivasti heti ensiaskeleista lähtien ja Rieska tuntui ottaneen ihan uuden vaihteen silmään ja menonne oli todella kaunista katseltavaa, vaikutitte oikein harmoniselta ratsukolta. Muista aina kehua tammaa kun se tekee oikein, sillä se tuntui pitävän Rieskankin motivaation yllä. Tehtävän sujuivat teiltä hyvin, kunhan pysyit tilanteen tasalla etkä luovuttanut vaikka ratsusi välillä meinasikin tuumata että eiköhän lopetella. Hienoa työtä kuitenkin teiltä!

07.06.2016 estevalmennus, valmensi Ireth

Suoritit alkuverryttelyn Rieskan kanssa varsin rivakkaan tahtiin ja tammasta löytyikin mukavasti niin eteenpäinpyrkimystä kuin liikettäkin, mikä oli erittäin positiivinen yllätys - minulla oli vielä tuoreessa muistissa kouluvalmennus, jossa tamma ei halunnut tehdä mitään. Esteiden näkeminen kuitenkin selvästi sytytti pikkutamman ihan tosissaan ja aloitittekin harjoitukset kolmoissarjalla, jossa esteväli oli kymmenen metriä, korkeus tosin ei päätä huimannut.

Tarkoitus oli saada kaksi laukka-askelta esteiden väliin, eli laukka sai olla isoa ja hyvin rullaavaa näin pienelle hevoselle. Ensimmäinen este ylittyi kevyesti, mutta laukka ei venynytkään riittävästi, joten ratsusi joutui ottamaan pikkuaskeleen juuri ennen ponnistusta toiselle hypylle, mikä sotki rytmin myös viimeiselle pystylle. Käskin teidän tulla samantien uudelleen ja tällä kertaa sait ihan oikeasti ratsastaa laukkaa eteen. Hienosti korjasitkin edelliskertaan verrattuna ja tehtävä sujui moitteettomasti. Nostin sarjan esteet 90cm korkuisiksi ja selitin seuraavan radanpätkän, joka sisälsi kolmoissarjan lisäksi kaksi metristä pystyä niin sanotusti kolmikaarisella kiemurauralla sekä metrin korkuisen okserin lävistäjällä.

Tulitte jälleen reippaasti sarjalle ja ohjasit tamman hienosti kohti ensimmäistä pystyä, mikä ylittyikin todella mainiosti. Laukka ei kuitenkaan vaihtunut esteen päällä, joten jouduit tekemään nopean vaihdon kaarteessa, mikä hieman horjutti Rieskan tasapainoa. Tästä huolimatta toinenkin pystyeste sujui erittäin hyvin. Viimeinen este, okseri, tuli teille ehkä hieman yllätyksenä, mutta tästäkin selvisitte kunnialla. Saitte tulla kolme viimeistä estettä vielä uudelleen ja nyt se pätkä onnistui aivan nappiin.

Päästin teidät loppuverryttelemään samalla kun annoin loppupalautetta. Pelitätte hienosti yhteen esteillä ja tehtävät sujuivat teiltä pääsääntöisesti hyvin, mutta hieman enemmän saisit kiinnittää huomiota siihen, että itse ratsastat, etkä vain luota siihen että Rieska kyllä hoitaa. No, kyllähän se näköjään hoitikin vaikeat tilanteet hyvin, mutta pääsisitte takuulla vielä pidemmälle kun pikkuisen enemmän autat tammaa tehtävissä. Varsin hienonnäköistä menoa kuitenkin!

28.06.2016 estevalmennus, valmensi Ireth

Edellisestä valmennuksesta oli jäänyt ainakin itselleni todella positiivinen kuva, joten odotin yhtä hyvää työskentelyä tänäänkin sekä sinulta että Rieskalta. Alkuverryttely näytti sujuvan oikein jouhevasti, tamma kulki hyvin omalla moottorilla korvat hörössä ja vilkuili kiinnostuneesti rakentamaani rataa. On aina ihana nähdä ratsuja, jotka todella palavat esteille! Pian pääsittekin aloittamaan varsinaiset tehtävät, jotka tällä kertaa liittyivät erikoisesteisiin.

Radalla oli pari kirkkaan väristä porttia, muuri, vesimatto, pieni sateenkaari asteltuna pystyesteen alle sekä trippeli. Aloititte hyppäämällä ensin toisen portin hyvässä, sujuvassa laukassa ja pitkän kaarteen päätteeksi toisenkin portin. Nämä eivät ongelmia tuottaneet, joten päästin teidät trippelille, josta tuli hieman tiukempi tie takaisin portille. Hypyt sujuivat hyvin ja laukka lyheni juuri sopivasti, mutta ohjaus olisi voinut olla hieman tarkempi. Seuraavaksi tulitte muurin ja vesimaton, jotka sujuivat melko hyvin, hieman vesimatto kummaksutti Rieskaa mutta rohkaisit sitä hyvin ja este ylittyi. Yksittäisenä tulitte vielä sateenkaaripystyn ihan ongelmitta ja aloinkin miettiä, ettette te mitään erikoisestetreeniä olisi edes kaivanneet.

Tulitte kaikki esteet vielä ratana järjestyksessä ensimmäinen portti, trippeli, muuri, vesimatto, toinen portti, muuri, sateenkaari, ensimmäinen portti, vesimatto. Portti sujui odotetusti erittäin hyvin, samoin trippeli, mutta tie muurille olisi voinut olla jopa vielä tiukempi. Hyppy kuitenkin sujui erinomaisesti, samoin reitti vesimatolle ja sen ylitys. Tämän jälkeen Rieska kuitenkin päätti vähän revitellä ja innostuksissaan menitte toisesta portista ohi. Korjasit kuitenkin reitin nopeasti ja uusi yritys tuotti tulosta, eikä hypyssä ollut moittimista. Muuri-sateenkaari-portti-kaarros oli aivan loistava! Todella tarkkaa työskentelyä molemmilta ja hienoa laukansäätelyä. Viimeiselle hypylle, vesimatolle, saitte tulla kunnon reipasta laukkaa ja hyppykin sujui jouhevasti.

Työskentelitte mainiosti tänään, olen valmentajana suorastaan ylpeä teistä! Tamma teki töitä oikeasti omalla tasollaan ja välillä jopa odotettua paremmin, mikä ilahdutti itseäni kovasti. Rieska on kyllä taitava estehevonen ja ratsastat sitä hyvin, kunhan molempien motivaatio on kohdallaan.

26.07.2016 estevalmennus, valmensi Sippe

Sää oli kerrassaan surkea saapuessani Susirajaan. Kissan kokoisia vesipisaroita satoi kaatamalla ja runsaan tuulen takia vaakatasossa. Vedin tuulitakkini hupun tiukemmin päähäni ja hölkkäsin tallinovelle.

Tallissa bongasin heti Lissun ja Rieskan. Nainen varusti hevostaan käytävällä ja minun tullessani oli jo melkein valmis. Moikkasin ratsukkoa, ja ryhdyin kertomaan heille päivän ohjelmasta. Tarkoitus olisi harjoitella kaarevalla uralla hyppäämistä suuren ympyrän avulla. Rakentelisin ympyrälle kuusi estettä, kolme molemmille puoliskoille. Esteet hypättäisiin innarina, ja Lissun täytyisi keskittyä johtavan ohjan treenaamiseen.

Kentälle tullessamme sade oli onneksi jo hieman hellittänyt. Lissu ja Rieska aloittivat alkulämmittelyn, samalla kun minä aloin rakentaa esteitä. Kun ratsukko noin parinkymmenen minuutin kuluttua oli verrytellyt sileällä kunnolla, aloitimme hyppäämisen. Aluksi neuvoin Lissua lähestymään esteitä ravissa - esteen jälkeen oli tarkoitus nostaa laukka. Rieska hyppäsi ensimmäiset kaksi estettä hienosti, mutta kolmannellet tullessa se oli jo päässyt ajautumaan liian kauas ulkoreunaan, ja kieltäytyi hyppäämästä. Suuntasin ratsukon luo, ja näytin Lissulle, missä kulmassa halusin hänen käsiensä olevan johtamisen aikana. Havainnollistin vielä mielikuvitushevosta apunani käyttäen, kuinka esteet ylittyisivät parhaiten ja kuinka ratsastajan tuli käyttää istuntaansa. Seuraavalla kerralla Lissu johti ohjalla jo paremmin, ja ohjasi hevosensa seuraaville esteille. Neuvoin ratsastajaa istumaan satulassa syvällä, ettei Rieska lähtisi innarille liian reippaassa temmossa. Ratsukko hyppäsi kaarevan innarin onnistuneesti, ja tehtävää jonkin aikaa muunneltuamme ja treenattuamme päästin heidät loppuverkkaamaan.

23.08.2016 kouluvalmennus, valmensi Nerita

Valmennettava vaihtui isokokoisesta Taatelista pienikokoiseen tammaan Rieskaan. Rieskalla ei olisi ollut mitään mielenkiintoa työskentelyyn, joten ratsastaja sai ensin keskustella että mennäänkö vai eikö mennä. Ja lopulta että mihin suuntaan mennään. Kun tamma saatiin liikkumaan eteenpäin ja suurinpiirtein sinne minne haluttiin, päätin puuttua heti työskentelyyn. Hömpöttelyalkuverryttelyistä ei olisi mitään apua, joten ratsukko sai aloittaa heti käyntityöskentelyllä. Alkuun piti tehdä pitkillä sivuilla kaksi pätkää pohkeenväistöä. Eli väistöä melkein puoleenväliin, suoristus ja taas väistöä sivun loppuun. Alkuun väistöistä ei tahtonut tulla mitään, mutta sitkeällä yrittämisellä saatiin tamma tekemään. Pian vaihdettiin niin, että suoristuksen jälkeen vaihdettiinkin että suorituksen jälkeen tehdään avotaivutusta. Tässäkin ratsukko keskusteli että mitä tehdään, mutta pikkuhiljaa Rieska lähti tekemään mitä pyydettiin.

Tauon jälkeen vaihdettiin vain askellajiksi ravi ja koko sivu avotaivutusta. Muutaman kierroksen jälkeen otettiin mukaan lyhyille sivuille laukannostot sekä pääty-ympyrä laukassa. Pikkuhiljaa Rieska alkoi heräillä ja tamma alkoi oikeasti kuunnella mitä siltä pyydettiin. Kun ravissa avotaivutus alkoi tulla jo sen verran sujuvasti, vaihdettiin vielä lopuksi askellajiksi laukka. Tässä sisätakajalkaa tarvitsi aktivoida koko ajan, Rieska tahtoi sen unohtaa koko ajan. Kun vähän muisteltiin aina ja ulkoavut pysyivät hyvin tukena, tamma teki nätisti avotaivutusta. Tämän jälkeen tultiin vielä loppuverryttelyksi kolmikaarista kiemurauraa kevyessä ravissa. Tässä vaiheessa Rieska liikkui jo ihan hienosti eteen ja sitä oli selkeästi helppo asettaa kaarteiden mukaan. Muutaman kiemurauran jälkeen sai ratsukko tehdä loppuverryttelyn loppuun itsenäisesti. Jäin kuitenkin seuraamaan ja juttelemaan vielä hetkeksi.

Lue päiväkirjaa