06.11.2020 Pupsi jouduttiin lopettamaan.

Tiilikan Humpuukia VH16-018-1167

Nimi	Tiilikan Humpuukia "Pupsi"	Kasvattaja	Tiilikanoja, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	158cm, vaaleanpunarautias	Meriitit	KTK-III, SLA-I
Syntynyt, ikääntyminen	s. 16.05.2016, 24v satunnainen (3v 22.05.2016)	Painotuslaji, koulutustaso	yleispainotteinen va B / 110cm / 100cm / CIC1

10.10.2018 Ristikallio RCH tuom. reibili

20.11.2018 toimistosetämme kantakirjattiin KTK-III -palkinnolla.

20.06.2019 kiikutimme Pupsin edustamaan rotunsa laatuarvosteluun, vieläpä menestyksekkäästi; ori palkittiin SLA-I -palkinnolla!

Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan.

Luonnekuvaus

Pupsi muistuttaa luonteeltaan pikkutarkkaa tärkeilevää toimistosetää, joka ei voi antaa paperiin leimaa koska siinä on kirjoitusvirhe. Ori on mielettömän komea, kapasiteetikas ja sillä on erinomainen ratsastettavuus sekä yhteistyöhalu, mutta sitten siinä on se kuuluisa mutta. Pupsista saa yhtä hyvin kuvan stereotyyppisenä lekapäisenä suomenhevosjyränä, joka ei ole herkkyyttä nähnytkään ja kävelee ylitse täysin surutta, ihmisestä välittämättä. Raudikko kaipaa käsittelijältään ehdotonta tarkkuutta ja osaavuutta, Pupsi ei suloisesta lempinimestään huolimatta ole millään tavalla aloittelijoiden pupsikkahevonen, jonka kanssa saa rauhassa opetella juttuja.

Hoidokkina Pupsi ei toki sinänsä ole hevosta kummempi. Se kannattaa ottaa kiinni ketjuihin käytävälle, sen kanssa tulee toimia johdonmukaisesti ja jämptisti, eikä unohtua haaveilemaan tai lörpöttelemään tallikäytävällä. Muuten ori kyllä toimii melko lailla, miten mikä tahansa koulutettu hevonen. Osaa seistä kahta puolen kiinni, ei pure, potki tai muuten ilkeile, nostaa kaviot pyytämällä ja antaa muutenkin varustaa itsensä. Hoitajan turha vetkuttelu esimerkiksi tallikaverin kanssa jutellessa saa Pupsin kuitenkin hermostumaan turhaan odotteluun, ja se näkyy steppailuna sekä pomppimisena. On Pupsi joskus hajottanut päitsensä tallikäytävällä riekkuessaan, eikä sitä näinollen odotuteta turhia hoitaessa. Kiire raudikon kanssa ei kuitenkaan ole, perus reipas hoitotahti kylliksi. Eläinlääkäri ja kengittäjä ovat tuttua peruskauraa, eivätkä aiheuta Pupsissa sen kummempaa reaktiota tai draamaa.
Narun päässä ori osaakin sitten olla lekapäinen jyrä, jos se ei kunnioita taluttajaansa tai taluttaja jää haaveilemaan. Pupsin kanssa on hyvä tehdä silloin tällöin tarkistuksia perusasioihin: pysähtyä, peruuttaa, kääntää. Raudikolle tulee antaa välitön palaute hitaasta reaktiosta ja kiitos oikeasta toiminnasta, niin se kyllä tulee nätisti, eikä vedä taluttajaansa nurmelle tai herkulliseen puskaan.

Pupsi on todella vastaanottavainen ja tekee mielellään töitä ihmisen kanssa, kunhan ratsastaja osaa hommansa, eikä tee turhan paljoa virheitä. Jopa raudikon kaltainen pikkutarkka tärkeilijä kuitenkin ymmärtää (ja onneksemme myös suvaitsee) inhimillisiä pieniä virheitä, mutta isompia? Ei missään tapauksessa! Kaikki epätarkkuus ja heiluminen pitää saada minimiin, ratsastajalla täytyy olla ajatus ja paketti kasassa. Pupsin selässä ei aleta miettiä päivän kauppalistaa kesken pohkeenväistön, sillä ori tietää kyllä välittömästi, milloin ratsastaja ei keskity. Raudikko ei sentään tee mitään sen pahempaa kuin lopettaa työnteon ja menee raskaaksi edestä, mutta paketin kasaaminen uudelleen siitä tilanteesta vaatii äärimmäisen paljon tarkkaa työtä. Pohkeen, ohjan ja istunnan on oltava niin moitteetonta, että se vaatii äärimmäistä keskittymistä ja paljon valmentautumista.
Vastineeksi saa höyhenenkevyen, ajatuksella ratsastettavan hevosen, joka kokoaa, lisää ja temputtaa. Kun sävelet saa selväksi Pupsin kanssa, se toimii kirjaimellisesti vain ajattelemalla seuraavaa asiaa. Se ei ole kuitenkaan aivan niin helppoa kuin ajatus ehkä antaisi olettaa: ori ei suvaitse yhtäkään harhailevaa ajatusta, joka heijastuu harhailevana apuna. Keskittymisen on oltava rautainen, eikä sitä saa hetkauttaa sen pahemmin ympäristö kuin mikään muukaan. Siksipä onkin huomattavasti helpompaa ratsastaa ihan vain apuja käyttäen, sillä silloin itsekin yleensä ajattelee paremmin sitä, mitä tekee.

Vaikka Pupsin estetekniikka ei olekaan aivan sieltä parhaasta päästä, se hyppää metrikympin ratoja suhteellisen vaivattomasti, kunhan ratsastaja - jälleen kerran - on tilanteen tasalla ja tietää, mitä tekee. Pupsin bravuuri ei ole missään nimessä aikaratsastus, sillä sen hyppy on hidas ja iso, mutta vastapainoksi tarkka ja virheetön. Orin ponnistuspaikkojen valinta ei aina osu nappiin, joten laukan säätely radalla on vallan elintärkeää. Raudikko osaa kyllä venyä jonkin verran huonostakin paikasta, mutta mahdottomuuksiin se ei yllä. Voisikin sanoa, että Pupsi on hyvä hyppääjä, mutta ei tee ihmeellistä vaikutusta radalla.
Maastossa voi heittää huolet hetkeksi nurkkaan, kunhan sitten myös heittää ne nurkkaan. Pupsi osaa rentoutua ja jättää nipottamisensa mukavilla hölkkälenkeillä, mutta töitä siltä ei kannata yhtäkkiä keksiä pyytää. Kun ollaan rentoilemassa, ollaan rentoilemassa! Maastoesteillä Pupsia pitää ratsastaa kunnolla eteen ja huolehtia ponnistuspaikoista. Se ei ole aivan niin etenevä, kuin maastoesteradalle olisi toivottavaa, vaikka ei laiskottelekaan. Lisäksi vaikka Pupsi ymmärtää esteiden olevan kiinteitä, se ei aina tiedä ponnistuspaikkojen vaikutusta hyppyyn, joten sen päättäminen on ratsastajan tehtävä.

Pupsi lastautuu lähettämällä parhaiten, erityisesti, kun se saa aina namin seistessään autossa. Tähän ori on oppinut ja tällä se toimii, joten muuta ei edes kokeilla. Raudikko matkustaa rauhallisesti ja kiltisti, eikä sillä ole kiire tulla ulos autosta. Matkakavereiksi kelpaavat kaikki, sillä Pupsi ei välitä vaikka matkaseura olisi paniikin partaalla - niinpä se on erinomainen harjoituskappale nuorten tai matkustuspelkoisten kaveriksi. Kisapaikka ei myöskään aiheuta Pupsissa sen kummempaa polemiikkia. Kun sitä kohdellaan ja käsitellään reilusti, ei kisapaikka ole sen kummempi alue touhuta kuin kotikaan. Verkkakenttä voi yhtä hyvin olla kotona, tuomaristo kisakentällä? Ei ongelmaa! Pupsia ei tunnu kiinnostavan ympäristö laisinkaan normaalin tarkkailemisen lisäksi.

Sukutaulu

i. Fiktion Hölynpöly ✝ YLA1, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I sh, rt, 156cm	ii. Hölyn Pöly ✝ YLA2, SLA-I, ERJ-II, KRJ-II sh, vprt, 158cm	iii. Hölinä-Poika evm, sh, prt, 169cm
		iie. Höpön Löpö evm, sh, rt, 163cm
	ie. Soima ✝ YLA2, SLA-II, KRJ-II sh, vrt, 156cm	iei. Soimaaja evm, sh, vrt, 158cm
		iee. Luraana evm, sh, prn, 160cm
e. Mörkövaaran Sikuriini KTK-II sh, rnvkk, 162cm	ei. Rikkimeni ✝ SLA-I, KRJ-II, ERJ-I, KERJ-II sh, vrt, 156cm	eii. Täystuho evm, sh, lkko, 157cm
		eie. Likan Kristalli evm, sh, lkko, 150cm
	ee. Hehku-Renja ✝ YLA2, SLA-I, KRJ-II, ERJ-I sh, rt, 160cm	eei. Kivihaan Rambo evm, sh, rt, 163cm
		eee. Rosaliina evm, sh, prt, 157cm

Jälkeläiset

s. 26.10.2018 sh-t. Seppäjärven Tupajumi, e. Seppäjärven Teerenpeliä, om. Desmi VRL-14548

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Päiväkirja & valmennukset

29.08.2018 Estevalmennus, valmensi laura

Mä vedin syvään henkeä, kun mä asetuin kentän aidalle istumaan: siitä oli kauan, kun mä olin viimeksi käynyt Susirajassa, saati valmentanut näiden naisten hevosia. Kesä oli vierähtänyt helteitä vältellessä, ja syksyn tulon huomasi myös aidatulla alueella itsenäisesti verryttelevän ratsukon neliraajaisesta kaurapäästöisestä. Sen ”kesämaha” pullotti vielä hieman, ja askel kulki hieman kisoista tuttua verkkaisemmin - tämän päiväinen suomenhevonen, Tiilikan Humpuukia, oli mulle tuttu näky varsinkin koulukentiltä, enkä mä ollut voinut olla pistämättä mieleen kouluaitojen sisäpuolella niinä kertoina liikkunutta, kuin ajatuksen voimalla kulkevaa ratsua. Estepuolella Pupsiksi kutsuttu raudikko ei ollut mulle niin hyvän päivän kaveria, joten mä olinkin päätynyt laatimaan päivän teemaksi vain tuttua ja turvallista ponnistuspaikkatreeniä.

”Mä haluan nähdä ensiksi, miten te normaalisti tulisitte tän”, huudahdin suomenhevosorin selässä istuvalle ratsastajalle, ja osoitin käteeni eksyneellä raipalla pituushalkaisijalle kasattua pystyä, jonka korkeus huiteli jossakin matalan ja nääh ei me mitään pikkusia jakseta välillä. Suuret kaviot lennättivät hiekkaa, kun ratsukko nosti hallitun laukan ja toi korskahtelevan läsipään pystylle. Hyppy oli ihan okei, ei siinä mitään, ja ratsastaja selkeästi oli jo ennen tätä päivää kiinnittänyt huomiota siihen, että laukkaa tuli tosiaan työstää myös pienemmillä radoilla - pyytäessäni vielä paria toistoa eri suunnista mä huomasin kyllä, että Pupsi ponnisti selkeästi takapäällään, eikä ollut selkeästi etupainoinen tai kädelle painava.

”Viimesellä sä varmasti huomasit, että laukka ei ihan pysynyt tuolla kaarteessa pohkeen edessä. Pupsi putos hieman sisälavalle ja sun sisäkäsi ei johtanut käännöstä ihan tarpeeks. Tuo kaarre on hyvin tärkeä sen laukan säätelyssä, että rytmi pysyy hyvänä, ja me voidaan säädellä ilman sen katoamista laukan pituutta vielä ennen estettä. Seuraavalla me voidaan tulla niin, että mä lasken sulle askeleet tietyn kohdan jälkeen - kolme, kaksi, yksi, hyppy, tiedäthän? Se auttaa löytämään sen hyppypaikan paremmin ja sen kautta sä opit säätelemään Pupsin laukkaa ennen estettä.”
Seuraava hyppy meni jo paremmin, ja rautias suomenhevonen ponnisti suunnilleen oikeasta kohdasta pienen pystyesteen yli. Me käytiin suurin osa ajasta läpi tätä, ja kun laukan säätely alkoi onnistua, mä jätin pois askeleiden laskun - viimeinen suoritus olikin kuin suoraan näin löydät sopivan ponnistuspaikan Pupsin kanssa -kirjan esimerkeistä. Siihen oli hyvä lopettaa.

27.11.2018 Sananen Pupsista, kirjoitti Lissu T.

Pupsi oli vähän sellainen ”pakko saada” -hevonen; hyväsukuinen, komea, kapasiteetikas Tiili_kana. Onneksemme ostotarjous meni kasvattaja-omistajalle läpi ilman suurempia kaupanhieromisia; maksoimme orista pyyntihinnan ja joimme kaupantekokahvit papereita kirjoittaessamme. Ostotarkastuksenkin teetimme vasta Pupsin siirryttyä nimiimme, joten oikeastaan se oli enemmän yhdistetty vuosi- ja vakuutustarkastus.

Meille tultuaan täydessä kilpakunnossa ollut (on muuten edelleen, onneksi!) pikkutarkka herrahevonen pääsi kisaamaan toden teolla. Kapasiteettia riitti vähän naapurikarsinaan asti; vaativa B, 110cm rataesteet ja CIC1-kenttäradat. Ounastelimme, että Pupsista tulisi melkoinen ruusukehai etenkin kouluradoille, mutta vielä mitä! Suurin osa uljaan liinakkomme tuloksista on kenttäradoilta. Toisaalta Pupsi on kisannut kenttää huomattavasti enemmän kuin koulua tai rataesteitä.. Ensi kauden projekti onkin saada orin kisakalenteriin komeilemaan 40 sijoitusta joka lajista. Kenttäsijat saattavat täyttyä jouluksi, katsoo nyt, minkä mittaiselle joululomalle Pupsi pääsee (vai pääseekö lomailemaan vasta ensi vuoden puolella).
Ratsastuskilpailuiden lisäksi olemme kärränneet Pupsia ties kuinka moniin näyttelyihin. Suomenhevosten taso on sen verran kova, että näyttelypalkinto ja sen mukanaan tuoma kantakirjakelpoisuus antoivat odottaa itseään. Lopulta ori sai RCH:n Ristikalliossa järjestetyistä näyttelyistä. Tämän kuun kantakirjatilaisuudessa tarjosimme oria R-suunnalle, ja Pupsi palkittiin RKTK-III -palkinnolla. Pisterivi oli melko tasainen, 17 + 18 + 16 + 17 = 68p., ja sitä mitä me odotimmekin.

Viimeinen maininnan arvoinen asia on Pupsin ensimmäinen varsa, joka sekin on laitettu alulle orin siirryttyä omistukseemme. Seppäjärven Desmi otti meihin yhteyttä kysellen tammalleen alun perin toista oria sulhaseksi. Kyseinen ori ei kuitenkaan ollut enää jalostuskäytössä, joten tarjosimme Pupsia ja kyylää, joista Pupsi veti pidemmän korren. 26.10. Seppäjärven Teerenpeliä varsoi rautiaan tammavarsan, joka sai nimekseen Seppäjärven Tupajumi. Pikkutamma jäi kasvattajalleen, ja aikanaan tamma tulee kilpailemaan rataesteillä. Toivomme, odotamme ja uskomme Miinalla riittävän kapasiteettia vähän isommillekin radoille!
Näiden kuulumisten lisäksi Pupsille kuuluu lähinnä treeniä, treeniä ja treeniä. Liinakko on pysynyt terveenä, välttynyt flunssalta, irtokengiltä sekä kaikilta pikku nirhamilta. (Toki nyt kun menin mainostaman asiaa herra on kohta kuumeessa, pudottaa pari kenkää ja ties mitä..) Pikkutarkka toimistosetämme on lunastanut paikkansa hevoskaartissamme, eikä varmasti lähde meiltä kuin jalat edellä.

13.03.2019 Senkin setähevonen!, kirjoitti rukkanen

Kun kerran olin jo Susirajassa olin valmis auttamaan vielä hetken aikaa ennen kotimatkaa. Toiseksi hoidettavaksi sain Pupsin, suloisen toimistosedän. Niin minulle oria kuvailtiin ja uskoin kuvauksen pitävän paikkaansa heti kun näin sen tarhassa. Ori tuli vastaan kun kutsuin sitä, hieman hämmentyneenä että kukas ihme tämä on, mutta luotti kuitenkin ettei mitään pahaa tapahtuisi. Tallille kävellessä ori yritti ohittaa minut niin äkkiarvaamatta, että tällä kertaa minä hämmästyin. Otin napakamman otteen ja käskin Pupsin odottaa. Et hitto miuta jyrää, tiuskaisin ja ori seisahtui paikoilleen. Se ei kai pitänyt kielenkäytöstäni vaan vaati hillitympää olemista. Jatkoimme matkaa vasta kun Pupsi suostui kävelemään siivosti vierellä. Tallissa pistin orin karsinaan siksi aikaa kun selvittäisin mitä sen kanssa pitäisi tehdä.

Narri selitti, että tänään tulisi kengittäjä ja Pupsi olisi yksi kengitettävistä. Lupasin auttaa, joten heiltä ei tarvitsisi kenenkään muun olla siinä hommassa kiinni. Pupsi oli kuulemma viskonut kenkiään pitkin maita ja mantuja siihen malliin, että kengittäjällä voisi olla aikamoinen työmaa orin kavioiden kanssa. Pupsi oli kuulemma ihan ok kengitettävä ettei ongelmia pitäisi olla vastassa.

Harjailin Pupsin siinä kengittäjää odotellessani. Ori seisoi paikoillaan, mutta ei sitä oikein kiinnostanut minun jonninjoutavat höpöttelyt. Se viskoi päätään ja käski selkeästi hiljenemään. Harjattuani Pupsin putsasin vielä sen kaviot ettei kengittäjän tarvitsisi tehdä sitä. Ori nosti jalat kiltisti eikä niissä ollut juuri mitään puhdistettavaa onneksi. Ajankuluksi letitin vielä orin hännän paksulle kalanruotoletille. Tästä Pupsi oli sitä mieltä ettei olisi tarvinnut tädin nyt sinne pepun tienoille mennä ollenkaan. Ori nosteli jalkojaan hermostuneena koko sen ajan kun touhusin letin parissa. Kiltti ori ei kuitenkaan tehnyt sen uhkaavampia liikkeitä, joten uskalsin hyvin touhuta letin parissa rauhassa.

Kengittäjä saapui talliin ja tervehdin häntä iloisesti. Pupsi ei ollut yhtään tyytyväinen tilanteen kehittymiseen. Tuntemattomia tai puolituttuja pyöri ympärillä ja ne omat ihmiset luuhasivat jossain muualla eivätkä suoneet hänelle yhtään huomiota. Kiinnitin Pupsin kuitenkin sen mielenosoituksesta huolimatta käytävälle. Seisoin orin vieressä kun kengittäjä ryhtyi töihin. Susirajalaiset olivat irroittaneet valmiiksi ne pari jäljellä olevaa kenkää pois kun ei niillä mitään tehnyt. Kengittäjä pääsi suoraan vuolemaan ja selitti samalla minulle mitä teki ja miksi. Mielestäni se oli kiinnostavaa kun en itse osannut kengittämisestä juuri mitään. Meidän vakiokengittäjä oli hommansa hyvin osaava, mutta hiljainen jurottaja eikä juuri selitellyt mitään. Pupsista tämä kaikki höpöttäminen oli turhaa ja se alkoi hermostua seisoskeluun. Annoin orille hieman heinää nenän eteen ja se malttoi taas olla paikoillaan kiltisti. Jatkoimme kengittäjän kanssa jutustelua. Pian kaviot oli vuoltu, kengät naputeltu kiinni ja Pupsi valmis siirtymään takaisin karsinaan. Ilmeisesti uudet kengät olivat nyt niin liidokkaan tuntuiset että Pupsi lähti vetämään täti-ihmistä hirveää vauhtia kohti ulko-ovea. Jyräämisen mestari Pupsi oli päättänyt lähteä iltapäivälenkille sen sijaan, että suostuisi painumaan takaisin karsinaan. Sain orin pysähtymään ennen ovea ja palautin sen vihaisena karsinaan. Miutahan et jyrää, senkin setähevonen! Pupsi tuijotti vihaisena takaisin, mökötä sitten siellä karsinassa.

Kengittäjää tämä tahtojen taistelu huvitti kovasti. Varsinkin Pupsin ilme kun se murjotti karsinan kaltereiden takana kuin elinkautisvanki. Lupasin orille, että veisin sen takaisin tarhaan heti kun se lakkaisi vihoittelemisen. Ei heltynyt. Kengittäjä siirtyi autolleen ja minä tallitupaan syömään eväsleipiä. Saisi ori sen aikaa rauhoittua. Leivät rauhassa syötyäni ja hieman hevoslehtiä selattuani palasin takaisin Pupsin luokse. Ori katseli hieman heltyneenä takaisin ja odotti pääsevänsä ulos. Riimu takaisin päähän ja menoksi. Nyt tein selväksi heti ensimmäisestä askeleesta, että mennään minun tahtia. Pupsi kulki kiltisti perässä. Tarhassa irti päästyään se paineli toiselle puolelle kuin varmistaakseen ettei ilkeä täti tulisi perässä. Huikkasin sille heipat.

08.04.2019 Harmaan päivän treenimietteitä, kirjoitti Lissu T.

Punavalkeat puomit värjäytyivät hiljalleen ruman rusehtaviksi märän, irtonaisen kentänpinnan roiskuessa niiden päälle Pupsin kavioista. Pari pientä puoliympyräpuomia raviaskelille sovitettuna sekä muutama suora linja ravi- ja laukkapuomeille rikkoivat hieman kentän pinnan tasaista muotoa.
Pupsi liikkui hyvin, hyvässä ryhdissä, itsensä kantaen, takaosa alla, askel venyen. Ravipuomeilla raudikon liike tuntui melkein tanssahtelulta, ja oikein tunsin, miten hevonen kehitti itselleen otsaryppyjä. Yksi, kaksi, kolme, puomit loppuivat, ympyrän kaari ei. Ulkopohkeeni oli alkutreenistä nukkunut, jolloin ympyröistä oli tullut.. no, vähemmän ympyröitä, heti puomien tuen loputtua.

Ympyrän jälkeen ohjasin Pupsin uralle, pyysin pidempää raviaskelta, vähän vapaampaa muotoa. Askel piteni, muoto pysyi hetken aikaa tiukasti niissä kootummissa tehdasasetuksissa kuin aiemminkin. Pyysin uudestaan, ratsastin eteen-alas, kehotin toimistosetää vähän hölläämään pipoaan. Hännän huiskaus, pärskähdys, korvien nopea kääntyminen minua kohti ja takaisin; Pupsi kyllä kuunteli tarkasti, oli vastaanottavainen. Vähitellen myös rennompi.

Ensimmäiset laukannostot ja rento harjoituslaukka kevyessä istunnassa uraa myötäillen sujuivat oikein nätisti, mutta vielä nätimpää jälkeä teimme laukkapuomeilla. Askel sopi täydellisesti, Pupsi tuntui hetkittäin ihan esiintyvän, vaikka olimmekin kentällä tasan tarkkaan yksinämme. Laukkapuomien jälkeen muutama askel suoraan, uralle, koko rata leikkaa ja sulkutaivutus. Erinomainen sellainen, vaikka vähän itseäni kehunkin. Pupsi liikkui erinomaisessa tahdissa ja tasapainossa, minun jalkani pysyivät siellä missä niiden pitikin, ja muistin pitää keskikroppani tiukkana. (Pitäisi harrastaa vähän enemmän jotain ratsastusta tukevaa liikuntaa.) Liinakon jalat eivät todellakaan laahanneet, sulkutaivutus oli ilmava ja näyttävä, avut menivät kevyesti ja helposti läpi. Suoristus vähän ennen uraa, uralla muutama laukka-askel ja raviin. Jatkoin ratsastamista hyvillä mielin; Pupsi oli täydellisessä kisavalmiudessa.