Kuvagalleria

Fifth Cows Say Moo VH14-029-0266

29.02.2016 Muu käytettiin ERJ:n laatuarvostelussa. Tamma sai palkinnon ERJ-I pistein 106,6 - hienonhieno ponitammamme!

Luonnekuvaus

Muu on maailman suloisin poni, itse asiassa jopa liialtikin. Lempeä, seurallinen ponitamma hankittiin kilpaponiksi, mutta sen luonne on kyllä kaukana siitä. Kotosalla kaikki haluavat Muun selkään, kisoissa ei niinkään - kaikki herkkyys ja säpäkkyys puuttuu. Parhaimmillaan kirjava olisi perheponina, sillä se on pomminvarma lasten suosikki. Kyllähän tällä on kisatulostakin tehty, mutta tämän ponin kohdalla kyse on ollut kisaajan voitontahdosta enemmän kuin ponin.

Kiltti pikkuponi, jota voi hoitaa ihan kuka tahansa.
Taluttaessa mahdollisimman kiltti perässähiihtäjä, lastatessa kävelisi (ja käveleekin) ilman naruakin koppiin. Muuta voi olla taluttamassa tai lastaamassa kuka tahansa, rauhallinen ponineiti on niin helppo käsiteltävä ja sen verran pystyynkuollut, ettei säikähtäessäänkään tee oikeastaan mitään. Ei stressaa kuljetusta, ei oikeastaan ole siitä mitään mieltä. Muu matkustaa ongelmitta yksin tai kaverin kanssa, rekassa tai trailerimarkkinoiden ahtaimmassa sillipurkissa.

Tässä meillä on täydellisen tottelevainen ja kiltti ratsu, joskin turhan laiska ja hidas - Muun lisätty ravi on suunnilleen sitä tahtia kuin sen keskiravin pitäisi olla. Tamma ei myöskään ole turhan herkkä pohkeelle, mutta ohjan kuuntelee turhankin tehokkaasti. Kisaponiksi hankitulla tammalla ei ole lainkaan kisaelikon säpäkkyyttä vaan se on mitä turvallisin aloittelijapuksu. Muu tekee täsmälleen pyydetyn, mutta on hidas käänteissään ja erityisesti, kun sitä pyytää eteenpäin. Poni käy kaiken aikaa lievästi sanottuna säästöliekillä, se menee siitä mistä aita on matalin ja jos se vain voi huijata, se huijaa. Kulmia oiotaan, kaula kaartuu, mutta peräänanto loistaa poissaolollaan ja niin edelleen. Muulla kuka tahansa voi opetella ratsastuksen ensiaskeleet. Kyllä tamma myös tekee töitä, mutta niitä siltä on osattava vaatimalla vaatia, hieman myös luovasti pakottaa.
Esteillä Muu jopa syttyy ja oikein innostuessaan sen on nähty esittelevän komeita pukittelutaitojaan esteiden välillä (tätä tosin on tapahtunut niin harvoin, että tarinoiden epäillään olevan urbaanilegendoja). Lapasesta ei leppoisa tamma lähde käytännössä koskaan, eikä se myöskään kiihdyttele turhia. Se kuitenkin liikkuu esteillä eteenpäin huomattavasti reippaammin kuin muulloin, sen laukkaa saa jopa säädeltyä esteiden väleihin sopivaksi ja saattaapa Muu kunnolla kannustettuna esitellä miten poneissa kierroksia loppujen lopuksi löytyy. Tamma hyppää hyvällä, varmalla tyylillä ja jos jostain voi mennä takuuseen, niin siitä, että Muu suorittaa radan siististi loppuun asti.

Kisoissa Muu ei todellakaan säpäköidy, vaan jatkaa haaveiluaan edeten käsihevosalueella, verkassa ja vielä radallakin omaan verkkaiseen, tasaiseen tahtiinsa. Tammaa saa ja pitääkin herätellä, että siitä saa irti saman suorituksen kuin kotona, hyvinä päivinä aavistuksen enemmän. Muun bravuuri ovat tasaisen hyvät suoritukset ilman turhaa hoppuilua. Mahdolliset kiellot ja tiputukset ovat aika lailla poikkeuksetta ratsastajan syytä. Onneksi Muu on esteillä reippaampi kuin koulussa, sillä muutoin voitontahtoisinkaan ratsastaja ei saisi luotsattua kirjavaa palkintojen jakoon asti.

Sukutaulu & -selvitys

Jälkeläiset

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset.

Valmennukset & päiväkirja

26.12.2014 Estevalmennus, valmensi Assi
Aloittelimme tapaninpäivän toisen valmennuksen myöskin maneesilla, jonne olin raahannut kasan esteitä. Alkuun lämmittelimme niin ratsastajan kuin ratsun lihaksia, vaikkakin Muu näytti heti tutut tapansa: takapää ei työskennellyt rehellisesti eikä tamma antanut niskastaan periksi, vaan esitti vain antavansa. Jatkoimmekin siis kuuliaisuuden hakemista ennen esteisiin siirtymistä puomi- ja kavalettiharjoituksella, jossa tarkoitus oli vain yksinkertaisesti ravata ensimmäinen ja viimeinen väli, ja siirtyä käyntiin keskimmäisellä. Muun hitaan reagoimisen huomasi tässä harjoituksessa hyvin, sillä siirtyminen raviin tapahtui ensimmäisillä kerroilla vasta viimeisen kavaletin jälkeen, joka olisi pitänyt mennä ravissa. Narri joutui todella ahertamaan selässä, mutta monen monen eteenratsastuksen ja puolipidätteiden läpiviemisen jälkeen alkoi kuuliasuutta löytyä. Pystyimmekin siis siirtymään estetuntimme harjoitukseen, joka jatkoi tosin alkuharjoituksen tavoitetta – siirtymisiä tietyillä väleillä ja hyvän etenemistemmon löytäminen. Estekorkeuden pidimme suhteellisen pienenä, sillä vaikka Muu tuntui heräävän ja moottori alkoi käynnistyä, ei tammaa vauhtihirmuksi voinut kutsua ja halusimme keskittyä hyvään etenemiseen emmekä niinkään hyppytyyliin. Tehtävänä oli tulla suhteutetulle linjalle reippaassa ravissa, siirtyä laukkaan hypyn avulla ja jatkaa kaksi seuraavaa pystyä laukassa. Ennen uralle siirtymistä askellajin täytyisi olla laukasta suoraan käynti, ilman juoksevia raviaskelia. Harjoitus sujui yllättävän hyvin, sillä pitkä suora antoi Muulle hieman vauhtia jo itsessään. Pari kertaa Narri ei saanut laukkaa tulemaan suoraan ensimmäiseltä esteeltä alastulossa, mutta maiskutuksella tämäkin saatiin korjattua. Käyntiin siirtymiset sujuivat koko tunnin ajan sujuvasti, selkeästi tammalle hitaampaan askellajiin siirtyminen ei ongelma. Lopettelimme tunnin onnistuneeseen rytmiin läpi tehtävän.

29.12.2014 Estevalmennus, valmensi yaren
Rautiaankirjava poni ravaili hyvässä temmossa Narri selässään ja punainen ratsastusloimi vain kahisi samassa tahdissa. Tamma oli selvästikin aika reippaalla tuulella, taisi ratsuponi nimittäin saada lisäjalkoja mahansa alle pelkän pakkasen takia. Mittari lähenteli -20 astetta eli siitä pystyi kyllä päättelemään, ettei meillä ihmisraukoilla ollut minkäänlaista toivoa pysyä lämpimänä ilman jatkuvaa liikettä. Minäkin olin ämpännyt päälleni jos jonkinmoista toppavaatetta, mutta kyllä se kylmä sieltä siltikin kolkutteli kovaa vauhti takin sisälle ja siitä luihin ja ytimiin.

Ei tainnut Muukaan olla kovin innoissaan siitä, kun autoin Narria riisumaan siltä ratsastusloimen pois. Tiellä se kuitenkin olisi vain ollut hypätessä, joten pakko oli pienoinen ponikin totuttaa tähän karuun ilmastoon. Ponin karvat tuntuivat pörhistyvän samoin tein, mutta onneksi reipas tahti pitäisi sen lämpimänä aivan varmasti. Narrikaan ei ollut yhtään pahoillaan siitä, että aloimme hyppäämään, mutta minä jouduin sitä vastoin miettimään, millä ihmeen tavalla saisin itseni pysymään lämpimänä. Olin koonnut ratsukon alkuverryttelyiden alkupuolella pienen esteradan kaksikolle ja aloittelimme reilun puolen metrin korkuisista esteistä ennen kuin annoin Muun hypätä korkeampia. Tamma suoritti kuitenkin jokaisen esteen huolella ja ratsukko pelasi sen verran hyvin yhteen, että tällä kertaa tätä menoa oli jopa mukava katsella.

Toisinaan Muu jopa tuntui innostuvan liikaakin, vaikka varmajalkainen poni piti kuitenkin koko ajan huolen siitä, ettei sen jalat kolistelisi yhtäkään puomia alas. Lumi narskui jokaisen askeleen alla ja välillä jopa pöllähteli ponnistusten ja alastulojen saattelemana. Terve puna alkoi vallata Narrin kasvot kokonaan ja minäkin saatoin tuntea saman reaktion käyneen omille kasvoilleni. Vielä toistaiseksi pieni kipristely ei haitannut, mutta todennäköisesti hetken päästä tunne saattaisi olla jo aika epämiellyttävä. Tämän tahdittamana annoinkin ratsukon vielä hetken hypätä ja neuvoin Narria ohjaamaan Muun vielä hiukan tarkemmin esteille, mutta pian olimme kumpikin yhtä mieltä siitä, että olisi hyvä aika alkaa lopettelemaan. Ainut vain, ettei ne loppukäynnit olleet mitään suurta herkkua, mikä saikin Narrin melko nopeasti vinkumaan minua tuomaan ratsastusloimen takaisin Muun niskaan ja vähän äkkiä. Loppuen lopuksi siinä kyllä kävi enemmänkin niin, että nainen oli melkein itse kokonaan kääriytynyt loimeen ja poniparan lautaset ottivat kaiken kylmän ilolla vastaan!

01.12.2015 Päiväkirjamerkintä, kirjoitti Lissu T.
Muu on tallin rakastetuimpia asukkaita, niin tallin oman väen kuin Takapajulan asukkaiden kesken. Ties kuinka moni päiväkoti-, esikoulu- ja peruskouluryhmä on käynyt meillä tutustumassa hevosiin, ja päässyt rapsuttelemaan Muuta ja ratsastamaankin, lähinnä talutettuna. Lisäksi kirjavamme on ollut vakiokalustoa erilaisissa tapahtumissa, Muu on talutusratsujen ja pulkanvetäjien aatelia. Lisäksi Muu on tehnyt hienon esteuran ja tehnyt kolme upeaa varsaa - voisiko yhdeltä ponilta enempää toivoa? Muu on täyttänyt ja ylittänytkin kaikki odotuksemme!

Ensimmäinen Muun varsoista on omaan talliin tehty oripoika Knights Say Ni eli Nipo, jonka isä on mori-morin komea täysiverinen Passion 'n' Tango. Ori on emänsä tavoin tehnyt komean uran esteillä, ja kisaa vielä kenttää siihen päälle. Tuskin täysiä sijoituksia, mutta kisaa kuitenkin. Komea, kirjava poni on vähän tiitterämpi ja eläväisempi kuin emänsä, joskaan ei erityisen paljon. Hyvä luonnehan Nipolla on, reaktiivisuutta ja eloa vain saisi olla himpun verran enemmän.
Toisen varsan, ihanan tammaneidin Blonde Says Whatin, isä on myös morin oreja, ratsuponi Trick the Blonde. Sylvesterin omistuksessa oleva Muumi on kaunis kuin karamelli, aivan ihastuttava korvankärjistä kavioihin! Huoleton, herkkusuinen poni on yhtä hyväluontoinen kuin emänsä ja isoveljensä, esteillä Muumi sopii myös aloittelijoille, ainakin pienimmillä. Emme malta odottaa, millaista jälkeä Muumi tekee kilpakentillä!
Kolmas varsa meni mori-morille, ja sen isänä toimi oma nyffiorhini Istoriya Puddingduck. Ratsuponitamma Suprcow Puddington eli Tutti on mukava poni, joka on jo ehtinyt kisata koulua ja esteitä. Ura kilpakentillä tuntuu olevan nousujohteinen, ja odotammekin kasvatistamme paljon.

Tästä kolmen koplasta on helppo olla ylpeä. Muu on periyttänyt luonnettaan todella kivasti, kaikki sen varsat ovat järkeviä, kilttejä käyttöponeja.

17.01.2016 Päiväkirjamerkintä, kirjoitti Lissu T.
Ensi kuu on Muulle (tai ainakin meille - lähinnä minulle) jännittävää aikaa, sillä lehmäponimme ilmoitetaan seuraavaan ERJ:n laatuarvostelutilaisuuteen! Jälkeläisnäytöt ovat kasassa, Muulla on edelleen hyvä peruskunto, eikä tämän kanssa tarvitse isommin treenata tai prepata. Palkitut vanhemmat, omat kilpanäytöt, jälkeläisnäytöt, asiallinen luonne ja käytös - mikä voisi mennä pieleen? Minä voisin pyörtyä kehään, mutta sekin ongelma on ratkaistu sillä, että joku muu esittää Muun tuomaristolle.
Vaikka Muu on jo reilu parikymppinen, ikä ei näy eikä paina. Mummoponi (sillä mummohan tämä on, morin Tutti-tammalla on yksi hurmaava varsa) on elämänsä kunnossa, joskaan mitään periponimaisia pukkiralleja Muu ei harrasta, vieläkään. Itse asiassa Muu on tehnyt sivubisnestä läheisellä ratsastuskoululla, jonne olemme tamman silloin tällöin vuokranneet tuntikäyttöön (vähemmän liikutettavaa meille, lisää tuloja kassaan..). Ratsastuskoululta ollaan soiteltu ties kuinka monta kertaa, että he haluaisivat ostaa Muun tuntiponiksi, ja samaten useampi ratsastaja tai ratsastajan huoltaja on soitellut tiedustellakseen Muun hintalappua. Tähän mennessä yksikään tarjous ei ole ollut niin korkea, että kirjavainen ei ole vaihtanut omistajaa, vaikka totuuden nimessä emme itsekään ole aivan varmoja, miksemme vain myy ponia seuraavaa omistajaa ilahduttamaan. Jos tarpeeksi korkea tarjous tulee, niin tokihan.

Tällä hetkellä Muu on ratsastuskoululla tunneilla juoksemassa, mutta tulee meille helmikuun kolmannella viikolla takaisin, vaikka periaatteessa voisimme vain hakea tamman ratsastuskoululta, kiikuttaa laatuarvostelupaikalle ja viedä takaisin. Poni tuskin tarvitsee sen kummempaa läpiratsastusta, eikä meidän tarvitse klipata, pestä tai puunata Muuta; pupuisen, aloittelijaystävällisen luonteensa vuoksi Muu on jokaisen tuntilaisen suosikki, ja aivan varmasti ratsastuskoulun puunatuin nelijalkainen. Edes huomionkipeä, ylisöpö tallikissa ei saa niin paljon rakkautta ja hoitoa, kuin meidän laikkupeppumme!
Laatuarvostelun jälkeen Muu lähtee takaisin ratsastuskoululle, nyt ylläpitoon. Omistajuudesta emme tosiaan nykyisillä tarjouksilla luovu, mutta Muu on niin kovin onnellinen, rakastettu ja hyvin liikutettu ratsastuskoululla, että olkoot siellä tienaamassa. Sitä paitsi oman kylän ratsastuskouluun on helppo antaa ylläpitoon, sillä voimme vaikka kauppareissulla poiketa katsomaan poniamme. Osaava henkilökunta ja hyvät puitteet, molempia osapuolia miellyttävä (määräaikainen) ylläpitosopimus ja lauma onnellisia, Muuta rakastavia tuntilaisia - tässä diilissä ei ole kuin voittajia.

Hoito-ohjeet

Päiväjärjestys
maanantai: esteitä
tiistai: kevyt koulutreeni
keskiviikko: vapaa
torstai: verkkatreeniä sileällä
perjantai: kavaletteja
lauantai: esteitä
sunnuntai: kevyt palauttelumaasto

Hoito- ja loimitusohjeet
Klipattuna loimitetaan tarpeen mukaan, pesun jälkeen fleece.

Varusteet
Ratsastaessa yleissatula, tavalliset suitset alaturpahihnalla ja kolmipalakuolaimella.
Esteille estesatula, tavalliset suitset alaturpahihnalla ja kolmipalakuolaimella, rintaremmimartingaali, panssarivyö ja etusiin jännesuojat.