Kuvagalleria

Pohjanpalo VH13-018-0401

15.10.2013 Lotta käytettiin suomenhevosten laatuarvostelussa ja mukaan saimme palkinnon SLA-I

Luonnekuvaus

Lotta on se hevonen, jolla opetellaan hyppäämään. Tamma on rehellinen, nöyrä ja mutkaton hevonen, jolla ei takuuvarmasti ole yhtäkään temppua takataskussaan, ja joka omalla vaatimattomalla tavallaan rakastaa kaikkia. Lotta vain ei ole kovin ilmeikäs hevonen, se vaikuttaa siltä, ettei rakastamisellaan tahdo häiritä ketään vaan osoittaa sen vain pienillä, väliin tulevilla asioilla. Tamma on se tasainen, pomminvarma perushevonen jolta kukaan ei osaa odottaa liikoja, ja jolta ei välttämättä kannatakaan odottaa liikoja. Jos pelkkää hyvänmielen hevosta etsii, on Lotta siihen aivan omiaan, tamma kun on mukana kaikessa mitä tehdään ja sen kanssa saa varmasti onnistumisen tunnetta.

Lottaa voi huoletta laittaa hoitamaan naapurin päiväkodin erikoisryhmän, hevonen ei sano siihen mitään sen kummempaa. Tamma seisoo paikallaan, hieman flegmaattisen oloisena tosin, sillä se ei juuri kiinnitä huomiota mihinkään, mitä nyt korvat kääntyilevät äänten suuntaan jonkin verran. Niinpä hevonen toimii erinomaisena harjoittelukappaleena, mitä hoitamiseen tulee, sitä kun eivät kiusaa yhtään sen enempää ronskit otteet kuin hellätkään, Lotta harvoin osoittaa mielipidettään yhtään mihinkään. Rapsutuksista se pitää, silmät painuvat puoliumpeen ja hevone näyttää nauttivan, mutta se lieneekin suurin reaktio, mitä tammasta saa irti kiskomallakaan. Kaviot nousevat, varsuteet menevät, Lotta ei sano mihinkään mitään vaan näyttää ottavan kaiken lähinnä välttämättömänä pahana.
Harva edes muistaa taluttavansa Lottaa, hevonen kun tulee perässä niin automaattisesti, se ei jää jälkeen eikä mene ohi, ei yritä riistäytyä irti tai tee muutakaan yllättävää. On sekin nähty, että joku on tiputtanut riimunnarun kädestään kesken matkaa unohtaessaan hevosen ja tamma on vain tyynen rauhallisesti köpötellyt perässä, raahaten narua itse mukanaan. Todennäköisesti Lotta taluttaisi itse itseään, jos siltä pyytäisi. Sama meinaa olla eläinlääkärin ja kengittäjän kanssa, jos hevosta ei sattuisi hoitamaan, sen olemassaolon unohtaisi kokonaan kun se ei sano mihinkään mitään.

Periaatteessa Lotta toimii kenen tahansa alla, mutta se on kuitenkin entinen ratsastuskouluhevonen ja osaa toki laistaa työnteosta, jos saa vain tilaisuuden. Tamma kuitenkin heikompitasoisilla ratsastajilla puksuttaa tasaisen varmasti kuin juna, tehden pyydetyt asiat jos nyt ei ihan niin ainakin suurin piirtein ja hevosen pinnaaminen on niin pientä ja huomaamatonta, että harvoin opettajakaan siitä sanoo mitään. Sen sijaan kokeneemmilla, jotka osaavat Lotalta oikeasti vaatiakin jotain hevonen on mitä kultaisin, se toteuttaa nöyrästi ja viipyilemättä kaikki mahdolliset pyynnöt ja kulkee sievästi muodossa. Lotta on se ratsastuskoulun yleispätevä jokapaikanhöylä, jonka selkään lyödään ensin alkeisratsastaja opettelemaan pohkeita ja pidätteitä ja heti perään esteitä tosissaan treenaava kilpailuihin tähtäävä ratsastaja ja hevonen kulkee molemmilla tasan yhtä tarkoitukseensa sopivasti.
Lotta ei liiemmin koulukiemuroita osaa, hevoselta löytyisi kyllä itseltään rahkeita myös koulupuolelle, mutta kun suku on ollut hyppääjää on tammankin kanssa keskitytty enemmän sille puolelle. Mikä onkin ihan hyvä, vaikka tamma voisi osata koulupuolenkin asioita, sen liikkeet ja olemus meinaavat olla sen verran mitäänsanomattomat, että suuremmin pisteitä ei irtoaisi. Hyppykapasiteettia Lotalta kuitenkin löytyy enemmän kuin tarpeeksi ja esteet ovatkin ainoa asia, joka saa tamman syttymään. Hevonen silmiinnähden ryhdistäytyy ja innostuu - vaikka ei hetkeksikään niin, että karkaisi edes aloittelijan lapasesta - ja suorittaa annetut tehtävät maltilla ja tarkasti.

Kisapaikoilla Lotta on edelleen oma ihana, vähäeleinen itsensä, vaikkakin hieman pirteämmän oloinen. Tamma on loistava kaveri junnulle tai aloittelevalle kisaajalle, joka haluaa kokemusta, tai tosissaan sijoituksia hakevalle kilpailijalle, Lotta tekee työnsä molempien kanssa moitteetta. Tämän tamman kanssa on mahdollista tehdä tappotasaisia ratoja aivan yhtä paljon kuin loppua kohden tiivistyä tykityksiäkin, Lotta taipuu kaikkeen kunhan sitä osaa pyytää.

Sukutaulu & -selvitys

Kukaan ei oikein tiedä, millä ilveellä äärimmäisen lahjakkaasta hyppysuvusta tullut Lotta oikein päätyi pelkästään ratsastuskouluhevoseksi, mutta niin kuitenkin kävi. Tamma on kuitenkin perinyt sekä isän että emän puolelta loistavat hyppylahjat sekä mutkattoman luonteen, joka sopii opetushevoselle kuin nenä päähän.

i. Rautias, 156cm korkea esteori Pallottelija oli mutkattoman luonteen omaava kaveri, jonka kanssa pärjäsivät junioritkin. Ori oli koko perheen kisaratsu; poneista hevosiin siirtyvän kilparatsastajan alun ensimmäinen hevoskisakaveri ja tytön äidin osaava, kapasiteetikas ratsu. Orin leipätyö oli esteratsun virka, mutta monitoimihevosella kisattiin myös koulua ja kenttää omistajaperheen hakiessa "sitä omaa lajia". 120-130cm radoilla pärjänneellä Pallottelijalla on useita jälkeläisiä, suurin osa este- ja kenttäratsuja. Pallottelijan varsoille yhteistä on hyvä, selväpäinen luonne ja hyppykapasiteetti, valitettavasti kovinkaan moni varsoista ei saanut isänsä hyvää hyppytyyliä. Pallottelijaa arvostetaan sukutaulussa, etenkin emänisänä, sillä ori oli juuri sellainen hyväluontoinen, rehellinen moniosaajasuomenhevonen kuin kaikissa kirjoissa kerrotaan, ja mikä parasta orin jälkikasvu on samasta puusta kuin isänsä.

ii. 110-120cm esteradoilla useita sijoituksia napsinut Kuplanpuhkoja (rautias, 159cm) oli Kainuun alueen ylpeys, jota muistettiin hehkuttaa lehdissä kesäteattereiden ja pesäpallon ohella. Kuplanpuhkojalla oli paitsi lahjoja myös hyvä luonne, jotka korvasivat rakenteen pikkuvikoja. Orilla olisi ollut lahjoja ainakin helppoihin koululuokkiinkin, ratsastajansa vain oli niin henkeen ja vereen esteratsastaja, ettei Kuplanpuhkojaa koskaan nähty kouluaitojen sisällä. Hyvähermoinen, rauhallinen ja työhön pohjattomalla innolla suhtautunut ori hyppäsi aivan järkyttävällä tyylillä, mutta teki siitä huolimatta puhtaita, hyväaikaisia ratoja. Kuplanpuhkoja harvemmin voitti, vaikka sijoittuikin usein, sen ajat jäivät aina hilkulla kärkipäiden hevosista. Periytti varsoilleen pääasiassa hyppykapasiteettiaan, hyppytyyli ei onneksi periytynyt. Valitettavasti ori ei periyttänyt luonnettaan, varsat saivat luonteensa enemmän emiltään. Kuplanpuhkojan rakenteen pikkuviat - sapelihakuiset jalat, lyhyt niska sun muut - periytyivät vaihtelevasti, osa varsoista on melkoisia rakennekukkasia ja osa säästyi isäorinsa violta kokonaan.

ie. Rento, rempseä ja rohkea, kas siinä Lootaaja pähkinänkuoressa. 155-senttinen rautias estetamma oli kotona mamman pikku mussukka ja kisoissa salakavala hai, jonka selkäevää ei huomannut ennen kuin palkintojenjaossa. Tamma oli niitä tapauksia, jotka uskalsivat hypätä minkä tahansa esteen yli millä pohjalla tahansa, mutta jotka ymmärsivät olla hyppäämättä jos nurinmeno oli varmaa. Lootaaja onkin rohkeutensa lisäksi saanut kehuja älykkyydestään, tamma kun tuntui osaavan katsoa ponnistuspaikat ja esteradan kunnon ratsastajaansa paremmin. Koulupuolelle hevosen keskittyminen ei riittänyt, vaikka hyvien liikkeidensä puolesta Lootaajalla olisi ollut annettavaa myös koulukentillä. 120cm radoilla menestynyt tamma menestyi myös jalostuksessa; kaikki neljä varsaa päätyivät menestyneiksi esteratsuiksi. Lootaaja periytti hyvää luonnettaan ja upeita liikkeitään, sekä harvinaisen terveitä ja hyväasentoisia jalkoja.

e. Pohjois-Pohjanmaalta lähtöisin oleva musta kaunotar, 161cm korkea Revontulten Repijä valtasi ensin pohjoisen kilpakentät, sitten etelän, ja menestyi molemmissa. Pitkin Suomea kisannut upea tamma ihastutti ja keräsi katseiden lisäksi myös ruusukkeet. Koulupuolella tamman menestys ja osaaminen on vaatimattomampaa, helppo B -tasoinen tamma ei koskaan syttynyt pohkeenväistöille sun muille ja esiintyi koulukilpailuissa jäykästi ja tahmeasti. Esteradoilla Revontulten Repijä loisti, tamma teki hyviä aikoja ja tasaisen hyvää jälkeä jopa 140cm esteradoilla. Vaikka hevosen luonne oli kuin ideaalituntiratsulla tamma oli aito kisahevonen henkeen ja vereen, ja omistajansa onkin kehunut Revontulten Repijää "fiksuimmaksi kohtaamakseen hevoseksi". Nykyisellään tamma kasvattaa mahaa Lapissa ja tekee siinä sivussa varsoja.

ei. Harvinaisen punainen punarautias esteori Repolainen oli räikeän värityksensä lisäksi raamikas, kaikin puolin edustava ja karismaattinen kisapeli, jonka kanssa 120-130cm radoilta haettiin ruusuke poikineen. Repolaisella oli taipumusta kuumumiseen, ja se vaatikin rauhallisen ratsastajan kyetäkseen suoriutumaan esteradoista kunnialla (kuumuessaan ori alkoi koluuttaa puomeja ja loikkia esteiden sekaan lähtiessään hyppyyn paria askelta liian aikaisin). Mikäli esteitä ei ollut näkyvissä ori vaikutti nukahtavan pystyyn, Repolainen oli harvinaisen rauhallinen ja lunki kaveri jonka mielenrauhaa edes tammat eivät horjuttaneet. Ratsukantakirjaan heittämällä mennyt 163cm korkuinen ori oli aikanaan hyvin suosittu jalostuksessa, orin varsamäärä on kohonnut pilviin, ja ori tuntuu periyttäneen etupäässä hyppylahjojaan.

ee. Repe-Epeli oli Lapin alueen pikkuihme. Kulomusta tamma, tasan 160cm, kouluradoilla liihoteltiin helppoa A:ta ja esteitä loikittiin 130cm asti, vieläpä hyvällä menestyksellä. Tammalla oli keskiverto aluetason kisavanhemmat, joiden muut jälkeläiset olivat jääneet helppo B-A/100cm -tasolle. Repe-Eemelille sattui oikea omistaja, joka kaivoi tammastaan kaiken sen kapasiteetin esille, sai hevosensa liikkumaan ja suorittamaan myös kisoissa. Luonteeltaan Repe-Epeli oli täydellinen yhdistelmä nöyrää pullahevosta ja säpäkkää kilparatsua. Kotosalla se oli kaikkien käsiteltävissä, ja fiksu tamma tiesi milloin selässä oli osaamaton tai nuori ratsastaja ja käyttäytyi silloin erittäin hyvin. Osaavalta ihmiseltä Repe-Eemeli vaati kunnon ratsastamista ja selkeitä, hienovaraisia apuja, että tamma alkoi tekemään töitä. Ikävä kyllä tamma jätti vain yhden varsan.

Jälkeläiset

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuunottamatta tarinakisoja jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

24.02.2013 estevalmennus, valmensi Maggie
Aloitimme valmennuksen hyvillä ja reippailla alkukäynneillä tehden voltteja ja taivuttamalla oria. Lotta kuunteli hyvin ja uskoi sinua, kaikki mitä kerroit avuillasi menivät perille. Näin heti kuinka hyvää yhteistyötä teillä oli vaikka välillä tulikin hieman ristiriitaisia apuja. Sillä aikaa kun ravailitte ja teitte temponlisäyksiä ja pysähdyksiä lisäsin kentän laitaan punaisen puomin sekä pystyesteen puomin jälkeen. Tamma katseli innostuneen näköisenä estettä ja oli jo riistäytyä käsistä ravaillessanne sen ohi. Pidätit kuitenkin hyvin ja rauhoittelit sitä. Nostitte laukan ja tulitte suorassa linjassa kohti estettä, Lotan vauhti kiihtyi esteen tullessa lähemmäksi ja sinä yritit pidättää minkä pystyit. Pidätykset menivät tällä kertaa hiemanhuonommin perille, joten hypystä ei tullut niin hillitty, pikemmitenkin täysi fiasko. Esteen jälkeen tamma jatkoi täyttä laukkaa kenttää ympäri kunnes tajusi kovat pidätyksesi ja hiljenti vauhtiaan Lotta oli hionnut tuon laukkauksen ajan ja oli läpi märkä ja hengästynyt, jatkoitte rauhallista ravia ympäri kenttää antaen orille jotain muuta ajateltavaa. Toinen yritys onnistui jo paremmin vaikka ori kuumui jo ennen estettä menivät pidätykset hyvin läpi edellisestä hyppyä verraten. Tamma hyppäsi upeasti kantaen sinut selässään, nautit itsekkin tilanteesta kun ei tarvinnut olla heti pinkoamassa täyttä laukkaa esteen jälkeen. Lopputuntia kohti Lotta alkoi jo rauhoittua ja pidätteet menivät hyvin läpi. Sillä taisi olla vähän erilaisempi päivä tänään ;)

01.03.2013 estevalmennus, valmensi Lissu T.
Iskin narrin Lotan selkään ja ilmoitin pitäväni estevalmennuksen. narri verrytteli Lottaa itsekseen jupisten samalla kun kasasin esterataa. Verryttelyesteinä toimivat tavallinen ristikko, pysty ja okseri, joita välillä korotin.
Tarkoituksena ei ollut treenata korkeutta vaan lähestymisiä ja ratavauhtia, joten estekorkeus pidettiin metrin tuntumassa. Lotta lähti virkeänä ja työintoisena jokaiselle tehtävälle, oli se sitten vino lähestyminen pystylle tai luotisuora linja sarjalle. Muutamaan kertaan kehotin narria kaivamaan reippaampaa laukkaa tai etsimään lyhyempää reittiä esteille, sen suurempia minun ei tarvinnut korjata tai ohjeistaa. Ratsastaja osasi hommansa, samaten hevonen, joten tämä oli lähinnä hienosäätöä.
Lähestymisharjoitusten jälkeen hypättiin seitsemän esteen rataa ja hiottiin ratavauhtia. Lotta laukkasi lähestymistehtävissä vähän turhan varman päälle ja olisi saanut olla reippaampi, joten kehotin keskittymään aktiivisempaan laukkaan. Ensimmäinen rata suoritettiin vähän epätasaiseen tahtiin, mutta toinen rata sujui tasaisessa, reippaassa laukassa. Ei mitään korjattavaa, hyvin sujunut valmennus ja hyvä hevonen, puomit pysyivät paikallaan ja ratsukko oli koko ajan tehtäviensä tasalla.

18.08.2013 estevalmennus, valmensi Lissu T.
narri ja Lotta pääsivät treenaamaan suhteutettuja välejä sekä laukan pidentämistä ja lyhentämistä. Verryttely sujui suorastaan unettavan tylsästi, kun ratsukko pelasi niin hyvin yhteen ja kaikki sujui hyvin. narri ratsasti hyvin, sai Lotan käyttämään kaikkia lihaksiaan ja löysi kerrasta verryttelyesteille sopivan laukan. Puomit eivät kolisseet, tiet ja lähestymiset olivat siistejä kuten itse hypytkin.

Ensin pysty - okseri -sarjaa hypättiin Lotan peruslaukalla, jolloin väliin tuli viisi askelta. Metrin esteet eivät olleet tammalle temppu eivätkä mikään, ja muutaman hyppykerran jälkeen komensin lyhentämään laukan kuuteen askeleeseen. Laukan lyhennys sujui helposti, vaikka ensimmäisellä kerralla askeleita tulikin viisi ja puoli.
Laukan pidentäminen ja välin laukkaaminen neljällä askeleella oli hivenen haastavampaa, Lotta meinasi lähteä hyppyyn ennen aikojaan ja jollei narri olisi ollut hereillä komentamassa tammaa ottamaan viimeistäkin askelta Lotta olisi hypännytkin. Tammasta näki, että se yritti parhaansa ja narrista näki, että neidin mielestä tulosta pitäisi jo syntyä. Muutaman melkein-muttei-kuitenkaan -suorituskerran jälkeen Lotta sai askeleensa sopimaan neljällä laukalla esitellen taas hyviä hyppyjään ja esteratsun kykyjään.
Vaikka tällä kertaa Lotan meno kaipasi hienosäätöä ei ratsua tai ratsastajaa voi moittia. Hyvää työtä, kuten aina.

29.08.2013 kouluvalmennus, valmensi Lissu T.
Lotan maastopäivä vaihtui lennossa kevyeksi kouluvalmennukseksi, joka sentään ratsastettiin pellolla eikä kentällä. Tamma mennä puksutti eteenpäin tasaisen varmasti kuin juna, joten alkuverryttelyissä keskityin enemmän narrin ratsastukseen. Ei siinä paljoa korjailtavaa ollut, muutama pikkuvirhe jotka johtuivat enemmänkin ratsastajan väsymyksestä kuin taidottomuudesta.

Alkuun ratsukko teki paljon siirtymisiä yhdistettynä peruutukseen. Käynnistä raviin, takaisin käyntiin pysähdys, peruutus, taas käynti. Lotan vauhti ei päätä huimannut tai muoto ihastuttanut, mutta siirtymiset olivat siistit, pehmeät ja puhtaat. Tamma peruutti suoraan ja toimi hyvin, mitä muuta voisi pyytää?
narri ja Lotta saivat vielä hioa voltteja, ympyröitä, lävistäjiä sun muita käynnissä, ravissa ja laukassa. Meno oli tasaisen varmaa kaikissa askellajeissa, tahtirikkoja ei tullut ja tiet olivat siistit ja kuviot symmetriset. Ratsukko pelasi hyvin yhteen, hevonen toimi ja ratsastaja onnistui pysymään hereillä. Erityisen hyvää Lotan työskentely oli laukassa, tammasta huomaa esteratojen tuoman laukkavarmuuden. Käynti- ja ravityöskentely olisi saanut olla aktiivisempaa. Mitään sen suurempaa huomautettavaa minulla ei ole, helppo C -tason tammaksi Lotta on ihan pätvä peli.

05.09.2013 estevalmennus, valmensi Lissu T.
narri ja Lotta päätyivät todella kevyeen estetreeniin; estekorkeus oli parhaimmillaankin siinä 90cm kieppeillä, eikä hyppyjä tullut paljoa. Ratsukko sai verrytellä itsenäisesti minun kasatessani viuhkainnaria. Lotta oli virkeä ja reipas, tamma liikkui hyvin ja teki mielellään kaiken mitä narri siltä pyysi. Verryttelyhypyt sujuivat hyvin, Lotta löysi ponnistuspaikat hyvin oli lähestyminen vino tai suora. Keskityinkin enemmän narrin ratsastukseen, vaikkei siinäkään mitään oikeaa vikaa ollut. Halusin kuitenkin herätellä sekä hevosen, että ratsastajan kunnolla; vaikka tehtävät ovat helppoja ja rutiininomaisia se ei sano, että niihin ei keskityttäisi kunnolla.

Innarilla Lotta oli parhaimmillaan. Viiden esteen innariviuhkalla tamma mennä puksutti eteenpäin varmasti kuin höyryjuna, juuri sopivalla laukalla ja hyvillä, pyöreillä hypyillä. Innaritehtävän vastapainoksi ratsukko hyppäsi myös paria yksittäisestettä, joiden kanssa treenattiin myös laukan lyhentämistä ja pidentämistä sekä lyhyitä lähestymisiä. Tosin eipä niissäkään ollut paljoa treenaamista, minä käytännössä selitin tehtävät ja ratsukko suoritti ne saman tien oikein. Lotta oli oloonsa tyytyväinen, esitteli hyvää laukkaa ja hyviä hyppyjä muistuttaen uudesta ämpäristä innostunutta varsaa.
narrin ratsastus oli hyvää ja siistiä, samaten ratsukon yhteistyö ja suoritus tehtävillä. Erityisen ylpeä olen kaksikon suorituksesta innariviuhkalla, niin siistiä ja tasaista työtä.

Päiväkirja

Päiväkirjaan

Hoito-ohjeet

Päiväjärjestys
maanantai: puomiverkkailua
tiistai: puomeja/kavaletteja
keskiviikko: esteitä
torstai: maastoon
perjantai: vapaa
lauantai: koulua
sunnuntai: esteitä

Hoito-ohjeet
Fleeceloimi jos hikinen/pesty.

Varusteet
Ratsastaessa estesatula, tavalliset suitset nivelkuolaimella ja takajalkoihin hivutussuojat.