Kuvagalleria

Kuvien © A-1 Performance Sires
virtuaalihevonen, a sim game horse

Ulkoasun © Hanna K.
Otsikon kuvien © Janette H.

19-vuotias Keppana lopetettiin kinttuvikojen vuoksi (nivelrikko) ennen, kuin orista tulisi kipeä ja kahta kiukkuisempi kuin se jo valmiiksi on.

Succesfully Buried Alive VH14-006-0013

Succesfully Buried Alive "Keppana"	kasv. Veera R. (VRL-10735)
englantilainen täysiverinen, ori	om. Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
163cm, ruunikko	kilpailee
19v, s. 02.09.2013, satunnainen (3v 01.11.2013)	kenttäpainotteinen; he A / 130cm / 120cm / CIC2

15.02.2015 KTK-III

Luonnekuvaus

Imartelevasti nimetty Keppana on valitettavasti tullut isäänsä, joskaan ei ole läheskään yhtä kusipäinen tai ihmisiä kunnioittamaton. Se ei ole helppo tai kiltti, se on kyllä ilkeä hevonen, mutta onneksi orilla on sen verran kunnioitusta ihmistä kohtaan, että lopettaa kiukuttelun kun saa tarpeeksi pahasti nenilleen. Täysverisen kanssa pärjää kyllä, kun asennetta riittää, uskallusta komentaa hevosta ajoittain kovaakin ja sen verran extremeurheilijan vikaa, ettei itsesuojeluvaisto ole ihan parhaissa kantimissa. Keppanan kanssa ei aina kaiken tekeminen ole edes täysin turvallista, mutta ainakin sen kanssa hommaaminen tuo elämään tiettyä jännitystä.

Keppanan saa ja ori pitääkin laittaa kiinni sitä hoitaessa, ellei halua mukavia mustelmia. Ori irvistelee, luimii, puree ja potkii, joskin pureminen ja potkiminen pysyvät kaikeksi onneksi melko hyvin kurissa. Kaikkein eniten Keppana vain näyttää pahalta ja jos sen antaa jatkaa ihmeellistä riekkumistaan, sen käytös vain pahenee pahenemistaan. Saman tien täysverinen pitää laittaa ruotuun komentamalla sitä kunnolla, vaikka sitten mätkäisemällä hieman turvalle, jos muu ei auta. Keppanan kanssa ei tosin koskaan auta nätisti komentaminen, vähintäänkin sille pitää ärähtää tai mistään ei tule mitään. Senkin jälkeen, kun ori on näennäisesti asettunut kannattaa pitää varansa, täysverisellä on tapana näppäistä tai huitaista aina silloin tällöin ihan vain testatakseen, saako sittenkin pomon paikkaa. Keppana puree kunnolla, kun puree, mutta mikäli osaa vältellä sen hampaita ja kavioita ongelmia ei pitäisi olla.
Taluttaessa orille lyödään ketju suuhun ja otetaan raippa käteen, sillä on paha tapa lähteä jyräämään ihmisestä välittämättä. Kunnon kiskaisu narusta ja samalla napakka raipanläpsäys ryntäille, niin Keppana pysyy ruodussa. Se saattaa aina hieman testailla ihmistä tämänkin jälkeen, vaan harvemmin täysveristä täytyy komentaa kahta kertaa lujasti, pieni muistutus riittää. Koppiin Keppana ryykää, eikä tapaa ole saatu siltä kitkettyä pois. Itse matkustus sujuu kuitenkin hieman kolistellen, mutta muuten rauhassa, kopista ryykätään jälleen ulos kuin päätä vailla.

Ratsastaminen Keppanalla on yksi tahtojen taistelu. Ori ei halua, ori ei viitsi eikä todellakaan tee sinulle mieliksi. Keppana pukittelee paljon, sen kanssa alkukäynnit ovat kenties ainoa miellyttävä asia, kun hevonen vain kävelee eteenpäin keskenään. Heti, kun siltä alkaa vaatia jotain alkaa kiukuttelu ja vastustelu. Keppana heittää takamustaan, ottaa lähtöjä, ryysää sivuliirtoa eikä muutenkaan tykkää mistään, mitä siltä pyytää. Orin kanssa pitää aina tapella apujen läpimenon kanssa, sen kanssa herkkä, kevyt ja painolla ratsastaminen ovat termejä, joista voi vain haaveilla täysverisen selässä. Se nauraa päänsä sisällä paskaisesti, kun joku koettaa nätisti pyytää ja ratsastaa, viskaa ratsastajan tantereeseen ja juoksee häntä tötteröllä riiaamaan tammoja. Keppanaa saa vähän potkia, jos sen haluaa tekevän yhtään mitään, sillä ori ei varmasti tottele jos sille ei tee selväksi, ettei muita vaihtoehtoja ole.
Esteillä Keppana vaihtaa vaihdetta ja juoksee alta pois. Ori on kiistatta lahjakas hyppääjä, mutta sillä on taipumusta lopettaa kuunteleminen kokonaan, purra kiinni kuolaimeen ja juosta kuin päätä vailla hypäten siinä sivussa. Ratsastaja tarvitsee käsivoimia ja uskallusta, jotta orin kanssa hyppäämisestä tulisi jotain. Tarpeeksi ronskeja pidätteitä tarpeeksi usein, suuntaohjeet vaikka lekalla Keppanan kalloon ja suorituksesta saattaa tullakin jotain.
Maastoon lähdetään melko lailla samalla mentaliteetilla kuin esteille. Rautaa suuhun, ruista ranteeseen ja rukous huulille, jos sen kokee auttavan jotain. Keppana harvemmin kuuntelee ja silloinkin kun kuuntelee, viittaa lähinnä kintaalla kaikelle.

Kisoissa Keppana on yksi iso testosteronimörkö. Varusteet sille saa heittää päälle, käsihevosalueella se sen kuin hilluu menemään raipasta ja komentamisesta huolimatta, yrittäen aina aika ajoin purra tai potkaista taluttajaansa. Keppana irvistelee kaikelle ja kaikille, eikä se aiheuta ainakaan ihastuksen huokauksia palloillessaan ympäri verkka-aluetta ratsastajastaan välittämättä. Orin kanssa onnistuminen vaatii hyvää tuuria, rautaisia käsivoimia ja pohkeita sekä kykyä pysyä selässä, vaikka hevonen vähän volttia heittäisikin.

Sukutaulu & -selvitys

i. Graveyard Casino YLA2, XLA-I, KERJ-I xx, rnkrj, 162cm	ii. Blackjack evm	iii. Jack the Stripper evm
		iie. Russian Roulette evm
	ie. Graveyard Tango evm	iei. El Tango de Roxanne evm
		iee. Grave Sweet Grave evm
e. Chiara Mia xx xx, rt, 164cm	ei. Showgun xx evm	eii. Shy Gun xx evm
		eie. Fancy Sundown xx evm
	ee. Honey Doo xx evm	eei. Gastine's Gastanet xx evm
		eee. Be Good xx evm

Muu suku:

Isänisä Blackjack oli 164cm korkea musta frame overo laukkaratsu, jonka menestys radalla vaihteli erittäin paljon. Oikukasluonteinen, helposti kuumuva, muita hevosia vihaava ja ihmisille kiukutteleva ori saattoi lyödä kaiken läskiksi uhittelemalla joko jockeylleen tai muille hevosille. Mikäli ori kuitenkin juoksi, se juoksi pääasiassa hyvin ja yleensä sijoittui. Neli- ja viisivuotiaana Amerikassa juossut Blackjack jätti rapakon taakse jälkeensä kahdeksan varsaa, kaikki laukkaradoille ja tammavalinnasta riippuen ne ovat joko aivan yhtä vaikeita luonteeltaan kuin Blackjack tai sitten hieman helpompia käsitellä. Englannissa ori juoksi vielä pari vuotta ennen kuin siirtyi kokonaan jalostuskäytöön. Hyvärakenteinen suoritushevonen sai elämänsä aikana kuutisenkymmentä jälkeläistä, suurin osa niistä laukkaratsuja, mutta Blackjack on vaikuttanut myös muutamaan trakehnerlinjaan. Ori periytti luonnettaan harvemmin tamman luonteen päälle, joten emästä riippuen luonteita löytyy melko lailla laidasta laitaan.

Isänemä Graveyard Tango, kantakirjaan heittämällä mennyt ruunikko 161cm korkea tamma ei koskaan kokeillut muun sukunsa tavoin laukkahevosen uraa vaan se myytiin jo varsana ihmiselle, joka halusi itselleen täysiverikenttäratsun. Hankalaluontoinen tamma tiputti selästään ratsastajan jos toisenkin ja se myytiin muutamaankin kertaan uudelleen, aina kuitenkin kenttäratsun uralle. Seitsemänvuotiaana Tango alkoi vihdoin menestyä kun löytyi ratsastaja, joka onnistui pysymään hevosen selässä. Erinomaisen kisauran tehnyt tamma siiryi jalostukseen neljätoistavuotiaana. Pari varsaa on mennyt laukkaratsuiksikin, mutta suurin osa jälkeläisistä kilpailee esteitä tai kenttää ja menestyy niissä varsin hyvin, jos on onnistuttu löytämään sopiva ratsastaja. Seitsemästä varsasta neljä on täysiverisiä ja kolme puoliverisiä, kaikkien alkuperäinen myyntihinta nousi emän rakenteen ja suoritusten vuoksi pilviin. Tango periytti harmillisen vahvasti luonnettaan, mutta siinä sivussa tuli myös suorituskyky.

Isänisänemä Russian Roulette oli tamma pahimmasta päästä ja kärsi jatkuvista mielialanvaihteluista sekä kiukkukohtauksista. Tämä 167cm korkea musta tamma ei sykähdyttänyt rakenteellaan ketään siitä ymmärtävistä, eikä sen laukkaurakaan päätä huimannut. Kaksivuotiaana Russian Rouletesta povattiin loistavaa juoksijatammaa ja se tekikin ikäluokkansa parhaan tuloksen Englannin radoilla. Kolmivuotiaana tammaa ei kuitenkaan enää huvittanut laukata kilpaa vaan se alkoi kiukutella joka kerta ja lopulta sitä ei enää saatu edes lähtökarsinaan. Turhautunut omistaja myi hevosen eteenpäin ratsuksi. Alkuun tammasta koetettiin leipoa kenttäratsua, mutta kouluradoille kelpaamaton täysverinen myytiin lopulta eteenpäin esteratsuksi. Esteradoilla Russian Roulette pärjäsikin paremmin ja parin kisakauden välissä se pyöräytti kaksi täysverivarsaa, yhden laukkatallille ja toisen ratsuksi. Jalostusuralle tamma ei koskaan ehtinyt, se katkaisi kotona kiukkuillessaan jalkansa ja se jouduttiin lopettamaan.

Isänisänisä Jack the Stripper oli mustankirjava frame overo 162cm korkea laukkaori, joka juoksi kilpaa vain sen verran, että sai näyttöjä jalostusuraa varten. Ensimmäisellä palkinnolla kantakirjattu ori juoksikin varsin hyvän kaksi- ja kolmivuotiskauden Englannissa ja se siirrettiin saman tien jalostukseen. Ihmisille erittäin kovapäinen ja itseriittoinen ori oli kuitenkin hyvää seuraa muille hevosille ja sitä käytettiinkin rauhoittamaan hermostuneita nuoria radalla. Koska Jack the Stripper periytti hyvin sekä rakennettaan, juoksukykyään, että muille hevosille kilttiä luonnettaan se oli erittäin suosittu jalostuori, vaikka käytöksessä ihmistä kohtaan olikin paljon parantamisen varaa. Oria on käytetty runsaasti sekä täysverijalostukseen, että eri puoliverisiin ja sen paristasadasta jälkeläisestä löytyykin suoritushevosta laidasta laitaan aina erinomaisesta harrastehevosesta kilpaileviin laukkahevosiin sekä ratsuihin.

Isänemänisä El Tango de Roxanne oli komea punaruunikko 163cm korkea ori, joka pääasiassa sileällä laukanneesta suvustaan huolimatta lyötiin risuestelaukkalähtöihin joissa se yllätyksellisesti alkoi menestyä melko hyvin. Poikkeuksellisen myöhään aloittanut ori juoksi kolmivuotiaana kerran ja aloitti tosissaan kilpailemisen vasta nelivuotiaana ja yllätyksellinen uusi nimi saikin saman tien oman vankkumattoman fanijoukkonsa niin fanityttöjen ja todellisten laukkaharrastajien keskuudessa. El Tango de Roxanne ei lyönyt itseään jalostyspiireille läpi (sen myöhäisen radoilleilmestymisen vuoksi sitä pidettiin liian hitaasti kehittyvänä) ennen kuin orin ensimmäiset varsat osoittivat pystyvänsä jo parivuotiaina juoksemaan hyviä tuloksia. Seitsemänvuotiaana jalostukseen siirryttyään orilla olikin hieman yli kahdeksankymmentä morsiota. Ori kuoli aikanaan suolenkiertymään.

Isänemänemä Grave Sweet Grave oli kaunis, kantakirjattu ruunikko 161cm korkea tamma, josta koetettiin leipoa laukkaratsua. Kiivasluontoinen, helposti hermostuva ja kiukustuva hevonen ei kuitenkaan pitänyt laisinkaan laukkaradasta, etenkään lähtökarsinoista joissa se potki kuin paraskin rodeohevonen. Lopulta Graven kanssa luovutettiin ja se myytiin ratsuksi. Kaikeksi onneksi tamma päätyi osaaviin käsiin ja siitä koulutettiin varsin hyvä kenttähevonen. Kansainvälisillä radoilla sijoituksia napsinut tamma oli omistajansa silmäterä aina päiviensä päähän asti. Grave teki vain neljä varsaa, kaikki tarkoin valituista oreista. Vaikka kaksi oreista olikin laukkauran tehneitä, omistaja piti huolen että jokainen varsa päätyi ratsuksi ja kaikista onkin tullut hyviä kilpahevosia. Tamma ehti kunnioitettavaan 27 vuoden ikään ennen kuin kuoli omaan karsinaansa.
sukuselvitys tähän asti © narri.

Jälkeläiset

Pässi keräilee ensin kisatuloksia.

Syntynyt	Varsan nimi	Emä	Omistaja
01.06.2015	trak-o. Six Feet Under	e. Suprant Savanna	om. Lissu T., VRL-12701

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Spoiler:

Valmennukset

09.05.2014 maastoestevalmennus, valmensi Susanna
Narrin oltua jo aamulla valmennuksessani Eksällä oli Lissun vuoro nousta Keppanan - kuvauksesta päätellen hullun hevosen - selkään. Kuulemma täysveriorin ratsastajalta vaadittiin rämäpäisyyttä ja itsesuojeluvaiston puutetta pärjätäkseen orin kanssa, ja epäilin, että samaa vaadittiin myös valmentajalta. Olin varmaankin saanut jonkin kohtauksen, koska olin suostunut lähtemään maastoon valmentamaan ratsukkoa maastoesteillä. En ollut aivan varma, minkälaisesta harjoittelusta Keppanalle olisi eniten hyötyä: olisin tyytyväinen, jos se pysyisi edes Lissun käsissä ja pääsisimme hyvissä sielun ja ruumiin voimissa takaisin tallille. Päätimme Lissun kanssa harjoitella maastoesteradan hyppäämistä, jotta meno olisi suht sujuvaa ja hallittua - helpommin sanottu kuin tehty.

Matkaa maastoesteradalle oli juuri sopivasti, jotta saimme matkanteon hyödynnettyä alkuverryttelynä. Keppana vaikutti yllättävän rauhalliselta. Liekö sitten mukana ollut toinen hevonen, joka toimi minun ratsunani pysyäkseni Lissun ja Keppanan vauhdissa, vaikuttanut asiaan. Päästyämme radan alkuun kehotin Lissua ratsastamaan Keppanalla edellä minun tullessani hiukan perässä. Meillä oli pienet takinkaulukseen kiinnitetyt radiopuhelimet mukanamme kommunikointia varten, mutta niiden kantama ei ollut kovin pitkä, joten sain itse keskittyä pysymään riittävällä etäisyydellä Lissusta ja Keppanasta. Ratsukon lähdettyä matkaan Keppana tietysti ampaisi matkaan kuin ohjus näyttäen hyvin holtittomasti etenevältä ja kiirehdin antamaan Lissulle radiopuhelimeen ohjeita orin hallitsemiseksi. Yhtäkkiä orin meno rauhoittuikin ja se hidasti selvästi. Ehdin ratsastaa Lissun ja Keppanan kiinni, jonka seurauksena Keppana reipastui jälleen silmissä. Tätä jatkui maastoesteeltä toiselta: Esteet ylittyivät mallikkaasti, esteiden väli valtavalla vauhdilla mutta vaihtelevan hallitusti tai hallitsemattomasti, mitä tuli ratsastajan apuihin. Aina välimatkan venyessä Keppanan ja oman ratsuni välillä Keppana alkoi hidastella aivan kuin se olisi jäänyt odottelemaan lajitoveriaan, ja näin Lissu pääsi ajoittain vaikuttamaan oriinsakin paremmin, kun sitä ei tarvinnut yrittää jatkuvasti pidätellä kynsin hampain.

Pääsimme kuin pääsimmekin maastoesteradan loppuun asti ehjinä ja suht hyväkuntoisina. Käännyimme Susirajan suuntaan ja käytimme kotimatkan hyödyksi tehden loppuverryttelyt siinä matkaa taittaessamme. Olimme Lissun kanssa molemmat hämmästyneitä Keppanan reagoinnista toiseen hevoseen: näytti siltä, että toista hevosta kannattaisi jatkossakin hyödyntää oria ratsastettaessa, vaikkei sitä tosin voisi kilpailutilanteessa hyödyntää. Onneksi yhdellä valmennuksella ei ollut edes tarkoitus ratkaista ratsukon kaikkia ongelmia, ja täytyihän minun jättää seuraavallekin valmentajalle vähän työsarkaa. Tallipihalle päästyämme Lissu lähti riisumaan Keppanaa ja paikalle saapunut narri minun ratsunani ollutta hevosta päästääkseen minut lähtemään kotimatkalle. Huokaisin helpotuksesta, että valmennus oli saatu päätökseen ilman sairaalareissua. Keppanassa oli selvästi potentiaalia, mutta sen houkuttelu esiin oli totta vie helpommin sanottu kuin tehty. Silti Lissu oli pärjännyt komean orinsa kanssa tänään hienosti ja voisi olla tyytyväinen itseensä.

11.06.2014 kouluvalmennus, valmensi Jenna
Susirajassa narri oli jo Keppanan kanssa kentällä kun sinne saavuin. Ratsukko teki itsenäistä alkuverryttelyä ja meno oli suoraan sanottuna katastrofaalista katseltavaa. Aloitin valmennuksen perusasioiden kertaamisella. Siihen, että ori kulki nätisti, kertaakaan pukittamatta lävistäjän keskiravissa saatiin tuhlattua aikaa melkein puoli tuntia. Kun orin pahimmat uhittelukohtaukset eivät jyllänneet, oli sen meno ihan kivannäköistä, joskin harvat liikkeet kiitettävän numeron arvoisia. Kasikot, voltit, ympyrät ja erilaiset serpentiini kuviot eivät oria miellyttäneet mutta sisukkaalla taistelulla narri sai ruunikon kulkemaan ihan hyvin ja silloin tällöin hyvässä muodossa. Kyllä Keppanassa aavistus kouluratsun vikaa on, vaikkei sitä hetimmiten usko kun sen menoa seuraa. Ravissa orilla on riittävästi liikettä mutta laukkassa ori vaikuttaa nojaavan kuolaimeen liiaksi. Kotiläksyksi ratsukko sai paljon harjoituksia, jossa olisi tarkoitus keventää orin etupäätä ja keskittymiskykyä.

Hoito-ohjeet

Päiväjärjestys
maanantai: vapaa
tiistai: koulua
keskiviikko: koulua
torstai: esteitä
perjantai: puomeja
lauantai: esteitä
sunnuntai: maastoon

Hoito-ohjeet
Hikisenä pesu ja fleeceloimi päälle.

Varusteet
Ratsastaessa estesatula, tavalliset suitset (alaturpahihna) kolmipaloilla ja joka jalkaan jännesuojat.