20.08.2020 Lopetettu sydänvian vuoksi.

Turmeltajan Hornanhymy VH17-018-1461

Nimi	Turmeltajan Hornanhymy "Jymy"	Kasvattaja	Turmeltaja, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	160cm, rautias	Meriitit	Ch, KTK-II, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I
Syntynyt, ikääntyminen	s. 01.08.2017, 23v satunnainen (3v 22.08.2017)	Painotuslaji, koulutustaso	yleispainotteinen he B / 120cm / 110cm / helppo / noviisi

20.02.2018 Jymy kirjattiin R-suunnalle 69 pisteellä ja KTK-III -palkinnolla.

25.09.2018 liinakkomme palkittiin KERJ-I -palkinnolla!

20.10.2018 Jymy antoi aihetta julhaan saadessaan suomenhevosten laatuarvostelusta palkinnon SLA-I pistein 96!

31.01.2019 veimme Jymyn edustamaan pariinkin laatuarvosteluun. Kierros alkoi ERJL:n tilaisuudesta, josta raudikko nappasi mukaansa ERJ-I -palkinnon.

31.01.2019 Jymy tuupattiin myös KRJL:n tuomariston eteen. Kotiin ori palasi KRJ-I -palkittuna.

20.04.2019 vanha herra lähti korottamaan kantakirjapalkintoaan, ja onnistuikin! Jymy on nykyään KTK-II -palkittu.

04.05.2020 meidät palkittiin ahkerasta näyttelykiertelystä Jymylle myönnettiin Championin arvonimi.

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Luonnekuvaus

Meidän ei pitänyt hankkia yhtään uutta hevosta. Eikä olisi pitänyt. Vaan minkäs teet, pullakahvijuoruaminen dookien kanssa päätyy aina, AINA, hevosiin (koska kolme tallinomistajaa, daa!). dookienmokoma tiesi meidän ihastelevan Hornanhopeaa ja Lumoloihtua, ja jotenkin keskustelu kääntyi siihen suuntaan, että varsa olisi mahdollista. Jätämme nyt kertomatta, ohjasiko dookie keskustelun siihen suuntaan, vai oliko asialla vitosen arpavoitosta rahoissa kieriskelevä Lissu.

Lumoloihdun vatsanseudun pyöristyessä Lissu kävi koko ajan vakuuttuneemmaksi siitä, että sieltä tulee uusi Taateli, joka vielä tappaa emänsä varsomiseen tai jotain vastaavaa. Onneksi kaikki sujui oppikirjamaisen hyvin, eikä Lissun tarvinnut tälläkään kertaa pyörtyä. Eräänä aamuna kännyköissämme odotti parin kuvan multimediaviesti saatesanoilla ”Hymyä, ori tuli!”.
Myöhemmin papereihin kirjoitettiin viralliseksi nimeksi Turmeltajan Hornanhymy.

Susirajaan saapui yhdeksän kuukauden ikäinen, pitkäkinttuinen ori, josta näki saman tien, ettei pienhevosmitoista kannattaisi edes haaveilla. Sen sijaan luonne ei näkynyt päälle päin, emmekä meinanneet uskoa dookieta, joka kielsi meitä lankeamasta nuorikon sokerikuorrutteisiin räpsyripsiin. Emmekä me tietenkään uskoneet, ennen kuin vuoron perään saimme tehdä tuttavuutta raudikon purukaluston kanssa.

Jymy on sellainen pikku jymy-yllätys, kaikin puolin. Ensinnäkin meidän piti vähentää hevoskantaa sen lisäämisen sijaan, joten.. Yllätyys! Toinen ylläripaikka on raudikon salakavaluus; ensin ollaan niin kilttiä, herttaista hevosta ettei tosikaan, sitten isketään hampaat käteen tai muuta yhtä epämiellyttävää. Ihan ensimmäinen asia, jonka uusille työntekijöillemme Jymystä opetamme onkin, ettei tähän elikkoon saa koskaan luottaa. Seuraavaksi kehotamme tilaamaan silmät selkään, jotta hornanhevosta kykenee vahtimaan myös silloin, kun joutuu katsomaan muualle.

Jymyn voi hoitaa karsinassa, mutta irralleen sitä ei missään nimessä kannata jättää. Eikä antaa sen tervehtiä muuta kuin ehkä kämmentä haistelemalla. Ori tulee ovelle vastaan korvat hörössä, uteliaasti ilmaa puhallellen, kauniit silmät valehdellen. Ja kun sitä vähiten odottaa, se puree. Ei niin suurella voimalla kuin hevonen voisi, mutta tarpeeksi lujaa kuitenkin, että se sattuu ja purema jättää punaisen jäljen ellei riko ihoa. Jymylle ei koskaan saa kääntää selkäänsä, eikä mennä varomattomasti sen edestä luottaen siihen, että "ei se ennenkään" ja että "se on ihan ystävällisen näköinen". Orista ei koskaan tiedä, koska se puree tai saa päähänsä kuopaista etusellaan, milloin mitäkin - sitä oppii aina uusia tapoja olla ilkeä, kun on tekemisissä tämän elikon kanssa. Saattaa olla, että yhdellä kerralla Jymy ei yritä mitään, toisella kerralla sitten senkin edestä. Kengittäjä kiroaa oria aika ajoin sen kiskoessa ja hytkyessä jalkojensa kanssa. Sekä kenkääjän, että eläinlääkärin visiiteillä jonkun on joko pidettävä Jymystä kiinni tai se on köytettävä mahdollisimman hyvin kiinni, jotta se ei yllä puremaan ketään.
Oria ei missään nimessä pidä taluttaa pitkällä narulla jossain kaukana, koska se voi hyvin hiipiä lähemmäksi ja iskeä hampaat käsivarteen. Tai hypätä pystyy. Tai kiskoutua irti. Jymy kyllä kävelee nätisti vieressä aina silloin, kun ei tee näitä epämiellyttäviä yllätyksiä. Hanskat kädessä, silmät selässä ja ketju turvan päällä pärjää hyvin. Lastaus sujuu joko hyvin tai hyvin huonosti; hyvin, jos Jymylle ei anna yhtään mahdollisuutta kokeilla rajojaan, hyvin huonosti, jos se mahdollisuus aukeaa ja hevonen käyttää sen hyväkseen. Raudikko joko kävelee kyytiin nätisti, tai näpsii/puree, jumittaa, tarjoaa etusta ja takasta vuoron perään, peruuttelee, koettaa hypätä pystyyn.. Ja tämä hevonen siis ei stressaa matkustamista tai pelkää kuljetuskalustoa. Ollenkaan. Edes niitä ahtaimpia sillipurkkikoppeja, joita osa hevosista katsoo kieroon.

Tilasimme kaikkiin lajeihin pätevän hevosen ja saimme ratsun, jolla ei hermo kestä kouluvääntämistä. Joskus jopa sen oma helppo B -taso tuntuu liikaa vaaditulta. Jymy on perus sileäntyöskentelyyn ihan hyvä hevonen, vähän etupainoinen ja kiireinen kyllä, mutta vastaa kuitenkin apuihin ihan hyvin kunhan ne ovat vaativia, eivät pyytäviä. Perustyöskentelyllä tarkoitetaan yksinkertaisesti vain siirtymisiä, taivutuksia ja askeleen muutoksia, ei paljoa sen enempää tai vähempää. Kun Jymyltä aletaan vaatia enemmän, se turhautuu ja menettää helposti hermonsa, jonka jälkeen siitä tulee lähinnä jokaisesta avusta ryöstävä tavarajuna. Monimutkaisemmat asiat (kuten helpossa B:ssä vaaditut väistöt ja vastalaukka) sujuvat lyhyinä pätkinä.
Perusratsastuksessa Jymy toimii kyllä hyvin ratsastettuna peräänannossa, taipuu, asettuu ja vaihtaa askellajia kun siltä vain vaatii näitä asioita. Se on kuitenkin arvaamaton luonne myös ratsuna ja jos ori kulkee puoli tuntia rennosti eteen-alas, ei voi sanoa varmaksi, ettei se kohta järjestä pientä pukittelutuokiota tai käännä päätään ja kutittele ratsastajan pohjetta hammaskalustollaan.

Hyppääminen Jymyltä sujuu. Rata- ja maastoesteet, yksittäiset tehtävät, kokonaiset radat, simppelit vaativat – aivan sama. Orilla on melkoisesti kapasiteettia sekä huikea tekninen osaaminen, järjetön hahmotuskyky ja sellaiset hoksottimet esteiden kanssa, että tämä hevonen pitäisi ehdottomasti saada taiottua 160cm ratojen puoliveriseksi. Hypätessä Jymyä ei häiritse lähes mikään eikä kukaan, se tuntuu aivan eri hevoselta. Niin herkkä (ja vain hyvällä tavalla!), yhteistyöhaluinen, eteenpäinpyrkivä ja menevä ilman kuumumista.. Raudikko ei kyttää tai sooloile omiaan, kieltää vain kun on oikeasti aihetta, hoksaa ponnistuspaikat itsekseen, kääntyy vaikka kolikon päällä, venyy joka esteen yli ja pelastaa heikommatkin lähestymiset ja ponnistukset lähes ilmiömäisesti. Nopea, tarkka jaloistaan, muutenkin hyvä hyppytekniikka, rohkea, varmajalkainen. Toimii rata- ja maastoesteillä yhtäläisen hyvin. Se mutta? Jää kerrankin suuhun kiinni hypyssä, niin Jymy muuttuu mekaaniseksi rodeohäräksi jättipukkeineen.
Maastoillessa ja ajaessa raudikko toimii kuten sileälläkin; perustyöskentely on mukavaa, kun vaaditaan vähän enemmän, se ei enää ole mukavaa. Täysin maastovarma myös vähän vilkkaammin liikennöidyillä pätkillä (= muutakin kuin naapurin traktori ja eksynyt mopopoika). Jymy on erityisen mukava maastokaveri ajolenkeille, kärryjen edessä kaksinaamainen turmeltajalaisemme tuntuu olevan aidosti rennon lauhkea. Vaan siirrähän ajaminen valjakkokoulutreeniksi, sinne meni se lauhkeus.. Kyllä Jymyn kanssa saa valjakkokouluakin väännettyä, mutta maratonin esteosuus on se mukavin osa-alue. Niin orin kuin ajajan mielestä, joka on vain iloinen, kun hevonen ei hangoittele joka toisella askeleella vastaan.

Olisi hirveän mukava esittää ori kisapaikoilla sitä pyytäville kuvaajille, tai ihan ylipäätänsä vain seistä paikoillaan juttelemassa tuttujen kanssa ilman, että hevonen etsii tilaisuutta purra tai sikailla. Jymy pysyykin yleensä tiukasti kopissa/rekassa/(päivä)karsinassa, käsihevosalueella Jymy nimittäin pitää hyvin tehokkaasti yllä sitä käsitystä, että ”Susirajan hevoset ovat vähän mielenkiintoisia reikäpäitä/perseitä”. Siis tämähän ei edes ole meidän kasvatti? Eikö se pelasta yhtään?
Verkassa ja radalla ori on samanlainen kuin kotonakin. Jymy ei kerää kierroksia kisapaikkojen tunnelmasta tai vieraista hevosista. Jos kaksinaaman saa toimimaan kotona, saa sen toimimaan kisoissakin. Valitettavasti ori on aina ollut vähän epätasainen suorittaja (hyvä kun asia kiinnostaa, vähän-enempi-kuin-huono silloin kun ei), joten vaaditaan taitoa, tahtoa, hikeä ja myös tuuria, että Jymyn saa esiintymään edukseen muuallakin kuin esteillä.

Onnea meille siihen urakkaan.

Sukutaulu

i. VIR MVA Ch Hornanhopia ✝ KTK-II, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, VVJ-I sh, trt, 166cm	ii. Roihunhopia evm, sh, tprt, 168cm	iii. Roihuva evm, sh, rt, 169cm
		iie. Hilppana evm, sh, vrt, 163cm
	ie. Havena evm, sh, prn, 159cm	iei. Tulokas Tohmo evm, sh, m, 161cm
		iee. Ravena evm, sh, rnkm, 154cm
e. VIR MVA Ch Lumoloihtu ✝ KTK-I, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I sph, prn, 144cm	ei. Turaani evm, sph, hprn, 148cm	eii. Seilaus evm, sph, prn, 145cm
		eie. Turhatoivo evm, sh, hprn, 149cm
	ee. Lymyloihtu evm, sph, prn, 142cm	eei. Pikku-Piraatti evm, sph, rn, 144cm
		eee. Loitsuttu evm, sph, vprt, 141cm

Jälkeläiset

s. 04.01.2018 sh-o. Hornanhurmuri, e. Vieno Viettelys, om. meea (VRL-09844)
s. 16.01.2018 sh-o. Huvin Kuutamokirous, e. Hortensian Kuulilja, om. dookie VRL-04373, Turmeltaja
s. 04.02.2018 sh-t. Elohiljan Virnuvalkea, e. Viikatevalkeat, om. mori-mori (VRL-11325)

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta). Vamppi on edellisellä omistajallaan kisannut täydet sijoitukset.

Valmennukset

01.09.2017 Kouluvalmennus, valmensi Penelopeia

Jymy-suomenhevonen osoittautui päivän valmennuksen aikana melkoiseksi persoonaksi. Se oli varsin virtaisalla tuulella, joten ratsastaja sai käyttää paljon pidättäviä ohjasotteita jo aivan alkuverkasta asti. Ori kulki eteenpäin melko etupainoisena, joten pyysin ratsastajaa keskittymään orin tasapainottamiseen, ja etupäänkin keveyden löytämiseen. Työstimme aluksi hieman peruutuksia ja siirtymisiä, jotta ori saataisiin hyvin avuille pelkän eteenpäin juoksemisen sijaan. Jymy ei kuitenkaan kovasti arvostanut tätä, joten ratsastaja sai käyttää melko napakoita apuja saadakseen orin tekemään halutut tehtävät. Pikkuhiljaa sen tahto kuitenkin murtui, ja ori alistui tekemään tasapainoisia ja hallittuja siirtymisiä peruutuksesta niin käyntiin kuin suoraan raviinkin. Seuraavaksi otimme työstön alle laukan, jota ratsukko saikin tulla tekemään isolle keskiympyrälle. Pyrimme löytämään laukkaan hyvän tahdin, josta sitä voisi myös lähteä säätämään molempiin suuntiin. Yllättäen Jymy päätti luoda tehtävään hieman lisämaustetta, ja ori heittikin komeat pukit muutamaankin otteeseen. Tähän kehotin ratsastajaa reagoimaan rohkealla eteenratsastuksella, orille oli tehtävä selväksi että temppuilu johti siihen että siltä vaadittiin entistä enemmän. Kun vihdoin laukassa näytti olevan jotakin järkeä, sai ratsukko tulla työstämään sitä uralle. Lähdimme etsimään hieman lyhyempiä laukka-askelia, ilman että se tippuisi raviin. Kun tämä oli hallussa lähdimme pyrkimään kohti keskilaukkaa. Tähän suuntaan oria oli jopa helpompi työstää, sillä siltä löytyi erittäin toimiva oma moottori. Askel piteni oikein hyvin, ja saimmekin päätettyä tehtävän oikein onnistuneeseen pätkään. Alkuvaikeuksista huolimatta saimmekin aikaan oikein hyvää työskentelyä, joten ratsukosta jäi mieleeni lopulta oikein positiivinen kuva.

07.09.2017 Maastoestevalmennus, valmensi Penelopeia

Päivän maastoestevalmennus pidettiin avaralla aukiolla, jonne oli rakennettu useamman sorttista maastoestettä. Oli siellä pieni vesikin, jonka ylittämistä suunnittelin yhdeksi tehtäväksi. Sileänverryttely oli hoidettu jo etukäteen, joten pääsimme suoraa hyppyjen pariin. Vesi sai kuitenkin aluksi jäädä, ja otimme ensimmäiset hypyt ratsukon kanssa perinteiselle tukkiesteelle. Jymyllä oli oikein hyvä meno päällä, se imi esteelle hyvin ja hyppäsi hyvällä ilmavaralla. Esteen jälkeenkään se ei lähtenyt valumaan, vaan orin sai helposti kiinni ja ratsastettua minne sitten tahtoikaan seuraavaksi suunnata. Muutaman hyvän verkkahypyn jälkeen lähdimme tulemaan esteitä peräkkäin, ensin tukkieste, sitten eräänlainen risurykelmä, pieni banketti, toinen tukki ja lopuksi vesi. Orilla oli meno päällä ja se laukkasi erittäin hienoa, suurta laukkaa, mutta ratsastajapa teki virheen ja jäi pitämään oria liiaksi. Jymy ei pahemmin arvostanut hieman käsijarru päällä etenevää ratsastajaa, ja lähtikin puskemaan ratsastajan apuja vasten. Kehotin ratsastajaa ottamaan nyt hieman pehmeämmän tyylin käyttöön, ja antamaan Jymylle reilusti enemmän tilaa esteellä. Kehotin ratsastajaa tulemaan jopa hieman kevyempään istuntaan, jotta orilla olisi hypyissä rauha keskittyä omaan osuuteensa. Ja johan lähtikin sujumaan! Banketille ori teki mahtavat loikat, tukki ylitettiin vaivatta ja jopa veteen se juoksi epäröimättä, vaikka ratsastajan ilme olikin melko pelokas. Kyllä se sitten hymyksi muuttui, kun huomattiin ettei tehtävissä ollut minkäänlaista ongelmaa Jymyn kanssa, ja ratsukko saikin tulla esteradan vielä muutaman kerran uudelleen. Jymy osoittautuikin päivän valmennuksessa erittäin kyvykkääksi maastoesteratsuksi, jonka kanssa kenttäkisojen maasto-osuudet varmasti sujuvat kuin vettä vain. Loppuverryttelyt ratsukko hoiti hölkkäämällä vähän pidemmällä ohjalla takaisin tallille, samalla kun minä huristelin autollani kohti seuraavaa valmennuskoitosta.

17.09.2017 Kouluvalmennus, valmensi Jenny

Narri käveli kentällä jo pitkin ohjin varsin komean näköisen suomenhevosorin kanssa, kun saavuin Susirajan kentälle. Tervehdykset vaihdettuamme, narri kertoi hieman orinsa taustoista, jonka pohjalta lähdimme verryttelemään hevosta siirtymien parissa. Otin ratsukon poikkeuksellisesti heti alusta alkaen keskiympyrälle itseni ympärille, jotta pystyin auttamaan hevosta tarpeen vaatiessa juoksutusraipalla aktiivisemmaksi. Aloitimme työstämään hevosta käynti-pysähdys-käynti siirtymien parissa, jonka jälkeen jatkoimme hiljalleen ravin ja laukan työstämiseen. Koska Jymy oli selkeästi ankean hidas pohkeelle, vahvistin ratsastajan pohjeapua maasta käsin koskettamalla hevosen takakintereitä juoksutusraipalla kevyesti. Raipan avulla saimme orin reaktion oikeaksi. Jymy painoi takajalkansa visusti vatsan alle nousten samalla lavoistaan ylös. Muistutin narria, että tällaisilla tilanteissa hänen tulisi olla nopea kädestä, anettava orille tilaa ja muistaa kehua sitä äänellä, jotta se osaa laskea yhteen yksi plus yksi ja ymmärtää, mitä ratsastaja siltä haluaa. Ennen siirtymistä takaisin pysähdykseen tai alempaan askellajiin halusin, että narri saa ratsastettua hevosen pyöreälle selälle melko avoimeen muotoon niin, että hänellä on tunne, että hevonen ei roiku tai paina jotain apua vasten. Valmennuksen loppua kohden Jymy oli parantunut ratsastettavuudeltaan jo valovuoden verran, joten pääsimme tekemään vielä ennen valmennuksen päätöstä pientä vastalaukkaharjoitusta, jonka tarkoituksena oli avata ja notkistaa hieman orin runkoa ja lapoja sekä tarjota ratsastajalle ideaa siitä, miten hevosta saisi notkistettua ja parannettua entisestään. Loppukäyntien aikana annoin narrille vielä rakentavaa palautetta hänen tämänpäiväisestä ratsastuksestaan.

27.09.2017 Estevalmennus, valmensi Jenny

Saavuin jo toistamiseen valmentamaan Jymyä ja narria. Ratsukko oli löytänyt hyvän yhteissävelen jo heti alkuverryttelyn aikana. Suurehko rautias ori oli alkuun ollut kovin laiskan ja tahmean oloinen, mutta narri oli saanut tamman hyvin hereille monipuolisten ja takapäätä hyvin aktivoivien tehtävien avulla. Ratsukon alkaessa ottamaan myös laukkaa verryttelyyn mukaan, minä ryhdyin kasaamaan esteitä kentälle. Jumppasarja, pari kavalettia, sekä pysty ja okseri - varsin tavallisia esteitä siis.

Verryttelyiden, välikäyntien ja muutaman verryttely hypyn jälkeen pääsimme aloittelemaan itse tehtävää. Ratsukon tuli ratsastaa ensin pitkän sivun uran sisäpuolella oleva neljän ristikon jumppasarja, jatkaa lyhyelle sivulle uraa pitkin, ylittää kavaletti ympyrällä ja sen jälkeen lävistäjällä olevat pysty ja okseri, joiden väliin tuli saada kolme laukka-askelta hieman eteen ajettuna. Jymy lähti korvat pystyssä ja kovin innokkaan oloisena laukkaamaan kohti jumppasarjaa, ja kehotin narria pitämään huolen, ettei se kiirehtisi liikaa. Sarja sujui sulavasti ja helposti, mutta heti viimeisen ristikon jälkeen tamma lähti oikomaan omia aikojaan, kun reitin tuli jatkua suoraan loppuun asti. Ympyrän muoto kärsi hieman oikomisesta, joka jatkui myös itse ympyrällä, mutta ratsukko pääsi kuitenkin kavaletin yli, vaikkakin turhan ulkoreunasta. Lävistäjän esteet ylittyivät oikealla askelmäärällä, mutta ponnistuspaikat jäivät turhan kauas. Toisella yrityksellä tehtävä sujui kokonaisuudessaan paremmin ja huolellisemmin. Seuraavien kierroksien aikana korotin lävistäjän esteitä, ja lopulta ne olivat 120cm korkuisia. Jymy hyppäsi tarkasti ja puhtaasti, ja muutamia kieltoja lukuun ottamatta narri sai ohjattua ja tuettua tammaa esteiden välissä ja esteille hyvin. Lopettelimme jumppasarjan parissa, jossa narri sai koko valmennuksen ajan pitää huolta, ettei Jymyn vauhti kiihtynyt liikaa. Loppuverryttelyt ratsukko sai suorittaa melko itsenäisesti, kun minä kasasin esteitä pois.

02.10.2017 Kouluvalmennus, valmensi dookie

Tänään oli huono päivä. Niin huono, että kun olin saanut omalta talliltani liikutusvelvollisuudet hoidettua, hyppäsin autoon ja lähdin ajelemaan kohti Susirajaa. Sieltä olisi parasta saada kahvia. Ja pullaa. Paljon pullaa.
Pihaan päästyäni kohtasin tyhjän, märän ja tuulisen tallipihan. Auton parkkeerattuani kipitin vauhdilla talliin, jossa kohtasin Lissun, joka ilmeisesti säikähti vauhdikkaasta tulostani ja äänekkäästä oven sulkemisesta melkoisesti - nainen piteli kättään rinnallaan, sydänkohtaus ilmeisesti. Harmillista.
“Terve taloon, mulla on ollut tänään niin paska päivä ihan vain tuon sään takia, että tulin hakemaan huumoriterapiaa täältä. Ja oli mulla ehkä joku valmennushetkikin vähän mielessä”, virkoin slaagistaan hieman toipuneelle Lissulle.
“Jaa että sillä viisiin, ei kai tässä sitten muu auta kun keittää pullakahvit.” Hunajaa korvilleni!

Rattoisan ja nauruntäyteisen pullakahvihetken jälkeen, lihottuani noin kymmenen kiloa yhdeltä istumalta, kysäisin Lissulta siitä valmennuspuolesta. Vihjaisin myös vienosti, että olisi kiva nähdä minkälainen epeli Jymystä oli tullut, ja sehän sopi tilan puolikkaalle omistajattarelle hyvin. Muutaman hetken päästä olinkin kävelemässä kerrostalon kokoisen orinrotjakkeen vieressä Lissun taluttaessa sitä kohti kenttää.
En ollut tajunnut miettiä sen kummemmin valmennuksen aihetta, saatika lajia, joten kysäisin Lissulta toiveita tunnin suhteen. Jymy ei kuulemani mukaan ollut juurikaan perinyt isältään hyviä hermoja ja työmoraalia kouluväännön suhteen, joten mikäs sen parempi tapa jatkaa vähän parantunutta päivää pilaamalla toisten päivä.

Alkuverryttely sujui mukavissa merkeissä, Jymy oli oletettavasti tuulisen sään takia hieman viritetyn oloinen, mutta Lissu pysyi selässä tyynen oloisena ja ratsasti määrätietoisesti oria, joka tuntui keksimällä keksivän säpsyilyn ja singahtelun aiheita. Ei ori mitenkään tolkuttomasti pöllöillyt, mutta yritti aina välillä lähteä nurkasta tyylillä “iik, joku puri mua jalasta, pakko ottaa hyppyspurtti kamelilaukkaan!” Lissu reagoi moisiin lähinnä huokaisemalla ja jatkamalla sitten tavallisesti eteenpäin. Laukan tullessa kuvioihin Jymy yritti lähteä villinä ja vapaana liikkeelle, leiskauttaen vaaleaa harjaansa ja vetämällä turpansa ryntäiden lähelle. Ratsastaja toimi kuitenkin heti, ja ratsasti hevosta vain reippaasti eteen, joka aiheutti suomenhevosorissa hieman pettyneen reaktion, jonka jälkeen se jatkoi taas nätisti eteen liikkumista.
“Se on vieläkin aika etupainoinen, koita jos saat sitä vähän lavoista ylemmäs ja turvan pois nuohoamasta hiekkaa”, mainitsin Lissulle, joka pyöräytti silmiään siihen malliin, että kommenttini oli aika itsestäänselvyys. Ja olihan se, mutta pakko silti mainita!

Verkat saatiin loppuun, ja välikäyntien jälkeen aloiteltiin varsinaiset hommat. Jymy oli jäänyt äitinsä tapaan vähän vaatimattomammaksi kouluratsuksi, mutta se ei haitannut. Ensimmäiseksi halusin ottaa temponvaihteluita ympyrällä. Pyysin Lissua jäämään keskiympyrälle, jossa tuli ratsastaa toinen puolikas pitkää, lähemmäs keskikäyntiä, ja toinen taas lyhyempää käyntiä. Pidempi käynti sopi Jymylle oikein hyvin, mutta kun tuli aika lyhentää, ori alkoi pureksimaan kuolainta ja vänkyilemään vähän vastahakoisesti - tylsää hommaa nääs, kun kovaa pitäis mennä! Vaikka sitten käynnissä. Keskityimmekin siis aluksi saamaan orin rauhalliseksi ja vastaanottavaisemmaksi edestä käynnissä, ennen kuin siirryttäisiin raviin. Vaadittiin lyhyitä pätkiä kootumassa ja lyhyemmässä käynnissä, ja välissä muutaman askeleen verran pidempää askelta, jotta Jymy saatiin taipumaan ihmisten tahtoon. Se vaikutti kyllä ihan mukavalta ja kuuliaiseltakin ratsulta, mutta se vain tylsistyi moisen töpöttämisen parissa, joten siirryimme heti ensimmäisen sujuvan käyntipätkän jälkeen ravityöskentelyyn.
Sama juttu tuli jatkua ravissa, toinen puolikas ympyrästä keskiravia lähentelevää askelta, toinen kootumpaa. Tässä ori näytti, että se oikeasti osasi kootakin itseään, jopa vähän liikaakin, sillä ravista meinasi välillä hävitä ponnekkuus ja tarmokkuus. Kehoitin siis Lissua käyttämään hieman enemmän jalkaa ja olemaan erityisen tarkka käden kanssa, sillä Jymy jäi helposti pomppimaan kuolaimen taakse vailla minkäänlaista tasaista tuntumaa. Tämäkin saatiin korjattua pian, ja ratsukko teki sujuvat temponvaihtelut molempiin suuntiin. Seuraavaksi oli vuorossa laukka, ja siinä halusin nähdä hyvin selkeän eron. Estehevosena oletin Jymyn omaavan hyvällä säätövaralla olevan laukan, ja niinhän sillä oli - rautiasta ei vain kiinnostanut juuri näyttää sitä. Sinnikkäällä ratsastamisella ja useilla toistoilla Lissu kuitenkin sai Jymyn koottua siinä määrin, että se olisi mennyt melko uskottavasti ihan truu koulupollesta. Tässä vaiheessa lopeteltiin ympyrävääntely, ja pyysin ratsukkoa tekemään vielä loppuun muutamat vastalaukkaharjoitukset loivalla kiemurauralla. Estehevosena Jymy kuitenkin vaihtoi automaattisesti laukat ensimmäisillä kerroilla, mutta Lissun selkeyttäessä istuntansa ja kaikki apunsa laukan suuntaan, ori pysyi halutussa laukassa ja teki ihan kelvolliset vastalaukat. Tämän jälkeen huikkasin Lissulle, että jatkaisi loppuverryttelyihin. Loppuverkan ja -käyntien aikana kävimme muutaman lauseen verran palautetta läpi, jonka jälkeen keskutelu muuttui kummasti taas hevosten päivittelyyn ja kuulumisten vaihteluun. Joka jatkui toisilla pullakahveilla ennen kotiutumistani.

Lue päiväkirjaa