Näyttelyharjoitukset Susirajassa

Tapahtumapäivä: 01.05.2019
Vastuuhenkilö: Kevätflunssainen Lissu T. (VRL-12701)
Järjestyspaikka: Susiraja (SUSI4750), Takapajula
Avoinna vain suomenhevosille. Osallistujia otetaan kolme, hevosen sukupuolella ei ole väliä.

Tapahtumakuvaus Susiraja aloittaa toukokuun tapahtumakautensa näyttelyharjoituksilla. Ohjaajana ja harjoitustuomarina toimii Lissu, joka toimii mm. VSR:n ja Suomenhevoskantakirjojen toisena ylläpitäjänä sekä rakennetuomarina. Susirajalla on kohtalaisen mittava tausta suomenhevosjalostuksen parissa, joten oli luontevaa rajata tämä tapahtuma ainoastaan suomenhevosille.

Näyttelyharjoitukset järjestetään Susirajan kilpakentällä. Hevoset esitetään tuomarille yksi kerrallaan; ensin tuomarin eteen, käynti- ja raviliikkeet kolmiolla, takaisin tuomarin eteen. Esittäjä saa vinkkejä niin hevosensa esittämiseen kuin kommentteja hevosensa käytöksestä, rakenteesta ja liikkeistä. Joku onneton saanee kaupanpäällisiksi Lissun kevätflunssan.

Tapahtuman osallistuvalla hevosella on oltava sivuillaan kuva (mieluiten rakennekuva, mutta mikä tahansa kokonaiskuva käy) sekä sen verran luonnetta, että hevosesta pystyy jotakin kirjoittamaan. Jokainen osallistuja saa pienen tarinan harjoituksen kulusta sekä kommentteja hevosestaan. Tapahtuma on enemmän leikkimielinen harjoitus ja tähtäystä oikeisiin näyttelyihin, kuin viiltävän tarkka rakenne-analyysi.

Tervetuloa keväiseen, lähes lumettomaan Takapajulaan!

Osallistuminen
Osallistuminen tapahtuu sähköpostitse osoitteeseen susirajakisa[at]gmail.com, otsikolla Ilmainen vappuflunssa allaolevassa muodossa:

Esittäjä - <*a href="http://www.hevosensivu.com"*>Hevosen virallinen nimi<*/a> VH-tunnus <*br>

Muista poistaa tähdet.

Osallistujat & kommentit

enna - Riimuvaaran Villaukko VH19-018-0215
”Aloitetaan junioriosastolla, ettei junnun päivä veny turhan paljoa. enna, tulisitko Valtsun kanssa ensimmäisenä?” Nuori, musta ori oli ilmiselvää jyrämallia; jo orikuolain ja raippa kertoivat omaa kieltään. Pörhistelevä pikkupoika tanssahteli jotain käynnin ja ravin välimaastossa olevaa kevättanssahtelua kohti juhlakentälle kasaamaani kolmiota.
”Ja aloitetaan treenit heti sillä, että laitat Valtsun kävelemään. Paikka on vieras ja täällä on pari uutta hevosta, mutta se on jo kovastikin sen ikäinen, että sen pitää kävellä kun pyydetään. Tule eteeni merkkipuomille vasta, kun Valtsu lopettaa tuon tanssahtelun.”

enna käsitteli nuortaan jämäkästi ja määrätietoisesti, ei puolivillaisesti ja vain puoliksi tosissaan toruen. Nainen käveli rauhallisesti, vaikkakin reippain askelin, ja sai Valtsun käyntiin alkupörinöiden vähän laskeuduttua. Kaksikko käveli eteeni merkkipuomille jatkaen pyynnöstäni esittämään käyntiliikkeitä kolmiolle.
Ensimmäisessä kaarteessa Valtsu painoi vähän lapa edellä kohti kentän laitoja, kauemmas kolmiosta. enna kuitenkin palautti nuorensa välittömästi ruotuun, eikä ori toistanut temppuaan.
”Hyvä! Ja hyvin esitetty käynti, et jäänyt matelemaan vaan kävelit itsekin reippaasti. Valtsulla on mukavan pitkä ja korkea askel, se etenee reippaasti eikä vain raahaudu eteenpäin. Nyt sama ravissa.” Melkein odotin jotain ilottelua ja kaahailua, mutta ei; enna ja Valtsu juoksivat molemmat tasatahtia kolmion sivulta toiselle.
”Todella hyvä! Sillä tosiaan on pitkä ja mukavan elastinen askel. Odotahan vain, kun se saa tosissaan voimaa työntää takaosallaan. Tulkaa tähän eteeni, pysäytä Valtsu.. Se jäi ihan tasajaloin, ota yksi peruutusaskel.. Tuli kolme, korjaa eteenpäin. Taas tasan, heitä pikku lenkki ja tule uudestaan. Ei sen nyt täydellinen tarvitse olla, kunhan jalat jäisivät oikein päin.”

Kolmijalkaiseksi ja pitkärunkoiseksi seisahtunut Valtsu malttoi seistä hienosti paikoillaan pyydetyn ajan.
”Pääasia on, että hevonen pysähtyy ja pysyy paikoillaan, kun siltä sitä pyydetään, näyttelyasentoahan voi sitten hioa ja opetella loputtomiin. Sinulla on hieno, ryhdikäs, erittäin hyvätyyppinen nuori hevonen, joka liikkuu energisesti isonpuoleisilla askelilla. Jotakin rodun tyyppivikoja, ei kuitenkaan mitään valtavan suuria virheitä. Hieno nuori, josta kasvaa komea hevonen! Tuo talutuskäytös tosin on.. no, tiedät itsekin, ettei se ole ihan parhaissa kantimissa, vaikka orikuolain pitääkin Valtsun asiallisena.”

Sylvi O. - Vipu-Nen VH18-018-0463
”Jatketaan vanhan herran kanssa”, naurahdin, ja Sylvi lähti taluttamaan pariakymmentä hätyyttelevää pienhevosoria kohti näyttelykolmiota. Siivokäytöksisellä lähes vanhalla herralla oli hieman kevättä rinnassa ja vähän liioiteltua keveyttä askelissa, minkä lisäksi käveleminen oli vähän siksakkia orin katsellessa porukan ainoan tamman perään.
”Ja keskittyminen tilanteeseen ja ihmiseen, ei neitokaiseen”, totesin samalla, kun Sylvi ilmoitti Vipulle, ettei tässä riiaamassa oltu. Hetken aikaa tummanpuhuvan pienhevosen ilme oli nyrpeänpuoleinen. Sylvi ei antanut orin mielipahalle turhan paljoa tilaa, vaan jatkoi kävelyä kohti esityspaikkaa. Vipukaan ei jatkanut kiukuttelua, nyrpeys suli nopeasti.

”Ei tarvitse pysähtyä, jatkakaa suoraan kolmiolle käynnissä. Kävele itse kunnolla, vaikka Vipu onkin ponikoossa, se kyllä kävelee siinä, missä pidempikinttuiset lajitoverinsa. Teille tämä taitaa kyllä olla jo tuttua hommaa?” Sylvi nyökkäsi suunnaten askeleensa kolmiolle. Käyntiliikkeet kaksikko esitti hyvin, vaikka Vipu kulmissa koettikin vilkuilla tammaan päin. Pienhevonen käveli vähän hätäisesti, mutta vähänkään rentoutuessaan sen askel piteni, turpa laskeutui vähän alemmas.
”Sillä on melkoinen yliastunta”, totesin Sylvin ja Vipun palatessa kolmiolta eteeni, ”näyttäkäähän vähän raviliikkeitä – ja mielellään samanlaista yliastuntaa.” Vipu kuitenkin näytti kevätjuhlaliikkeitä nostaessaan laukan. Sylvi jarrutti heti, komensi oriaan, mutta Vipu pomppi muutaman askeleen verran.
”Jatka kolmio loppuun ja ota uusiksi. Vipu käy näemmä kierroksilla, ei paljoa ikä paina. Älä kuitenkaan yhtään katso tuollaista sormiesi läpi!” Loppukolmio sujui ihan ravissa, samaten toinen ravikierros. Vipu ravasi energisesti, hyvällä yliastunnalla, kunnolla takaa työntäen. ”Hyvä, hyvä, nätit ja hallitut kulmat ja siistit sivut. Sitten eteeni puomin kohdalle.”

Vipu seisahtui kerrasta toivottuun asentoon – kokemus näkyi. Etujalat jäivät hieman rungon alle, muutoin asento oli korrekti, jalat oikein päin auki. Sylvi kuitenkin vähän hienosääti pienhevosensa poseerausta parilla peruutusaskeleella saaden etujalat omalle paikalleen. Musta ori seisoi valppaana, hyvässä ryhdissä.
”Oikein hyväkuntoinen hevonen, hyvä lihaskunto, ei ylimääräistä. Erittäin hyvät tyypit, kauniisti kaartuva kaula. Takasissa on vähän enemmän sanomista, mutta Vipun viat ovat aika tyypillisiä suomenhevosen vikoja. Käyrähköjä kintereitä näkee aika paljon, eivätkä ne ole tainneet tämänkään kisauraa haitata.”

Tyyne - Ruiskaunokki KAS VH19-018-0330
”No hei kaunokainen, mehän näimmekin eilen kantakirjatilaisuudessa”, jututin Ruusaa Tyynen taluttaessa tammaa kohti esityspaikkaa. Porukan viimeinen, ainoa tamma, oli myös vähän junnuosastoa, joskaan ei ihan yhtä pahasti kuin päivän ensimmäinen hevonen. Tummanrautias työtamma oli vähän jykevämmän mallinen hevonen, joskaan ei ihan sitä vankkatekoisinta työhevostyyppiä.
”Komean suurilinjainen hevonen. Esittäkäähän käyntiliikkeet kolmiolla.”

Rennon rauhallinen Ruusa ei tuntunut olevan moksiskaan mistään, ei vieraasta paikasta, ei kahdesta peräänsä vilkuilevasta orista tai edes kovaäänisesti nenäliinaan niistävästä täti-ihmisestä. Raudikon askellus oli vakaata, suoraa ja irtonaista. Tyyne käveli itsekin reippain, pitkin askelin.
”Jatka sama lenkki ravissa”, kehotin kaksikon ottaessa kolmion viimeisellä sivulla viimeisiä askelia. Tyyne ja Ruusa tekivät työtä käskettyä. Hevosen liikkuminen oli samaa tasaisen suoraa, irtonaista liikettä kuin käynnissäkin.
”Se saisi työntää paremmin takaa, mutta siihen nyt auttaa ikä ja työtunnit, ei tämän ikäisen tarvitse valmis paketti ollakaan. Ruusa kyllä kantaa itsensä komeasti jo nyt.” Työtamma taisi olla vähän paremmassa lihas- ja lihavuuskunnossa kuin osa meidän saman ikäisistä ratsuhevosistamme.. Hupsista!

Tyyne pysäytti Ruusan eteeni puomille. Rauhallinen, rento raudikko seisahtui kaikki jalat iloisen harallaan mikä mihinkin suuntaan. ”Otahan pari korjausaskelta, tuo ei nyt ihan riitä, vaikka Ruusa niin rauhassa jäikin paikoilleen! Kokeile korjata ensin eteen, iso askel ja nyt vähän pienempi.. Ja pakki, takanen lähti mukaan. Noin, nyt on itse asiassa aika hyvä.” Ruusa jämähti siihen, hyvin tyytyväisen oloisena, seisten hyvässä ryhdissä ja katsellen minua uteliaana tullessani vähän lähemmäs tarkastelemaan hevosen jalkoja vähän joka suunnasta.
”Vähän lyhyet sääret ja sapeliset etuset, tyyppivikoja nämäkin. Tämän suurilinjaisuus kyllä ihastuttaa, pääkin on hirveän kaunis ja ilmeikäs, runko vankka. Sukupuoli- ja rotuleima ovat kunnossa, laatutyyppi on vähän huterampi. Runkoakin tällä on näitä herroja pidemmästi, mutta se nyt ei ole tammalle niin iso vika; orin runkoon ei tarvitse mahtua varsaa.” Taputtelin Ruusan kaulaa, ja tamma hyvin kohteliaasti käänsi turpaansa kättäni kohden, kuin herkkuja kysyen. Ihastuttavan rauhallinen, herttainen nuori! Ja itse asiassa päivän ainoa hevonen, jota ei tarvinnut kertaakaan komentaa yhtikäs mistään.