Frydae Imperia XIII

07.05.2026
Tuotos Sjöholma Dressage Weekendille

Frydae ei koskaan ole ollut paras hevoseni. Hieman hidas pohkeelle vaikka miten herkistät, kaula oli ylikehittynyt jo orin ostaessani eikä se ole siitä mihinkään sulanut. Komea hevonen kyllä, kunhan ylikehittyneen kaulan kohdalla siristelee silmiään. Terve liikemekaniikka. Kylmäpäinen ja rauhallinen, niitä hevosia jotka kyllä havainnoivat ympäristöänsä kuten terve eläin aina, mutta joka ei anna keskittymisensä kadota jokaisen rasahduksen tai silmäkulmassa vilahtavan siluetin vuoksi.

Ei se huono hevonen ole, missään nimessä. Muttei erinomainenkaan, sellainen, jonka puuttuminen kisaradoilta jättäisi lovea lajiin. Rehellisesti sanoen Frydae on kilparatsuna ollut aina kakkosvaihtoehto, hevonen joka on kulkenut mukana koska on niin ongelmaton ja sen startit ovat muihin aikatauluihini sopineet. Pidän Frydaesta, sen ratsastettavuudesta lievästä hitaudestaan huolimatta, muutenhan olisin myynyt hevosen sellaiselle ihmiselle joka sitä arvostaa.

Koko Intermediate, Sjöholma Medium Tour, on oikeastaan päähänpisto. Jotain, mikä nostattaa suupieliäni, saa kehräämään. Ei minua se rata tai edes pärjääminen kiinnosta, minulla on aivan riittävästi kannuksia pitämään itseni relevanttina vaikka pysyisin tulevat vuodet matalissa luokissa nuoren hevosen kanssa. Osallistumisen taustalla olevat ammatilliset syyt ovat paperinohuita eivätkä kestä lähempää tarkastelua. Ratsunikin on viettänyt viimeiset pari vuotta Tšekissä siitosliisingissä, ja vaikka Frydae kisakunnossa onkin, tuskin aloitan sillä uutta aktiivista kilpauraa.

Sattuu vain olemaan niin, että eräs neiti Tähdistö osallistuu ahaltekeineen Sjöholma Medium Tourille. Enkä mitenkään voi evätä häneltä mahdollisuutta lyödä minua laudalta.

16.05.2026
Sjöholma Dressage Weekend

Minun päässäni näitä luokkia vedetään edelleen oikea silinteri päässä, sanoi FEI mitä sanoi.

Frakkiin pukeutuminen tuntuu hyvältä, jopa kotoisalta. Ljubovin kanssa olen kilpailusääntöjen vuoksi jumissa tavallisessa kilpailutakissa vielä puolitoista vuotta, kunnes tamma kääntyy seitsenvuotiaaksi saaden kilpailuoikeuden vaativa A:han. Kypärän vaihtaminen silinteriin tuntuu yhtäläisen hyvältä jo esteettisistä syistä.

Vähemmän hyvä ja kotoisa tunne on Tähdistön nostattama… Ei turhautuminen. Harmi, kenties. Tunne hälvennee nopeasti, itsepä menin härnäämään naista jonka tiedän antavan samalla mitalla takaisin. Se on oikeastaan virkistävää, toisinaan jopa jännittävää. Hänellä on ihastuttava mielikuvitus ja älyä, tylsämielinen typerys ei kykene samanlaiseen sanailuun kuin Tähdistö.

Antonini on ratsastanut ensimmäisen hevosensa ja Tähdistö Aaveensa saapuessani verryttelyyn Frydaen kanssa. Onnettomuudekseni joudun verryttelemään keskellä harvinaisen ärsyttäviä, keskenään rupattelevia ihmisiä. Puhuisivat nyt edes valmentajansa kanssa vaan ei, päivittelevät puolituttujen kuulumisia kuin kahvipöydässä olisivat.

Frydae on vedossa. Edelleen hidas pohkeelle, sama hevonen muutenkin kuin ennenkin. Vedossa kuitenkin, aivan eri tavalla hereillä ja kisaamassa kuin vuosia sitten. Se näkyy suorituksessamme, reilu 72 % ja luokan kärkeen. Käyn rataa läpi mielessäni loppuverryttelyjä ratsastaessani, pahimmat notkahdukset olivat lisätyissä askellajeissa kuten yleensäkin Frydaen kanssa. Pirueteistakin olisi saanut siistimmän. Kootuissa askellajeissa orini on aina ollut hyvä, niin tänäänkin. Paljon, paljon korjattavaa ja hiottavaa. Riittävän eheä sekä ennen kaikkea rennon sujuva rata.

Rata, joka tuo voiton. Olen suorastaan hilpeä palkintojenjaossa.

Tähdistökin tuntuu leppyneen verryttelyistä. Ainakin hän onnittelee minua voitosta, sekä lähtee kanssani katsomaan Grand Prixiä kanssani.

17.05.2026
Sjöholma Dressage Weekend

Luokan aloittamisessa on puolensa, ehdin suoritukseni ja loppuverryttelyjen jälkeen katsoa muiden ratoja. Frydae oli tänään vielä paremmassa vedossa kuin eilen tehden useamman prosentin paremman suorituksen, ja eilisen yleistason huomioiden olin luottavaisin mielin. Suoritus toisensa jälkeen varmuuteni sijoituksesta kasvoi; hevosta ei kannattaisi viedä kovin kauas tallialueelle.

Antonini oli eilen paremmassa vedossa, ja niin olivat hevosensakin. Prosentuaalinen pudotus ei ole erityisen dramaattinen, kuitenkin riittävä tiputtamaan Antoninin pois sijoituksilta. Ryhtinsä on kuitenkin suoristunut, se on miehen kunniaksi sanottava. Tähdistö sen sijaan ratsastaa miltei samat prosentit kuin lauantainakin, vaikka orinsa onkin tänään paljon vireämpi ja suorituksen harmonisuus vaatii enemmän työtä.

Ratsukko toisensa jälkeen pysähtyy lopputervehdykseen, eikä yhdenkään tulos riitä päihittämään omaani. Hymähtelen itsekseni, on tämäkin. Kirjaimellinen kakkosratsu ja toista päivää Tour-luokan kärjessä. Silitän Frydaen kaulaa, keskityn hetken orin hengitykseen ja siihen, miten sen kyljet laajenevat ja supistuvat samaan tahtiin omieni kanssa. Kilpailutauko taisi tehdä Frydaelle hyvää. Ei se ennenkään stressannut tai jännittänyt, muttei kyllä sijoittunutkaan. Voittamisesta puhumattakaan. Vaikka ratsastajassahan vika on, ei hevosessa.

Päätuomarin siirryttyä onnittelemaan Jansenia katsahdan kulmat koholla Frydaeta. Vai että nyt sopii ottaa kilpauran ensimmäiset voitot, kun ura on oikeastaan jo ohi. Rapsuttelen orin säkää hieman hajamielisenä, huvittuneen epäuskon vallassa. Tietysti olen tyytyväinen hevoseeni, vaikka radoissamme olikin paljon parannettavaa. En vain rehellisesti odottanut meidän pärjäävän näin hyvin, niin kunnianhimoinen kuin olenkin. Nurinkurinen tilanne, kerta kaikkiaan. Sen kerran kun minä lähden tämän tason ratsulla hakemaan kilpailuista jotain muuta kuin menestystä voitan koko Tourin.

Mihin tiikeri raidoistaan pääsisi.

Kunniakierroksella annan Frydaen laukata niin isoa laukkaa kuin orista ikinä irtoaa. Jansenin puoliverisellä, saati Carangelon pienellä lusitanolla, ei ole toivoakaan pysyä kannoillamme.